Emin kaappi

[Pipsa]

Emin voit nähdä notkumassa Indin karsinan luona.
Vieraile Indin karsinassa
TK merkinnät: 48 TK:ta
Ikä: 16v

Luonne ja Ulkonäkö: Miksi sinusta tuntuu että joku katselee sinua? Puskasta kuuluu räminää ja punaruskea hiuksinen pitkä tyttö hyppää reppu selkääsi, selässäsi on aika varmasti joko jokin eläin tai Emilia Lievonen, jota kutsutaan usein Emiksi. Tyttö on kuusitoista vuotias ja huumorintajuinen likka. Kaunis, laiha ja meikkaava tyttö, - poikienlikka, sanovat jotkut. Emi ei välitä, onko seurassaan minkä ikäinen ihminen, vaan on oma itsensä. Toki jos Emin löytää isommasta kaveri piiristä, jossa voi haista tupakka, niin ei tyttö olevinaan aina tunnista. Emilia hoitaa kuvan kaunista Indiä, jonka kanssa tyttö hyppää mielellään korkeita esteitä tai rymyää maastossa. Musta turvaliivi ja sininen tai ruskea takki päällä, voin tämän nähdä. Vihreät tai mustat ruudulliset ratsastushousut, peittää puoliksi minichapsit ja ruskeat ratsastuskengät. Ystävystyminen voi olla joskus hieman hankalaa, mutta pian juttu luistaa melkein normaalisti.

[Emi]

7.7.2010 Tutustumista ja Ihannointia

Pyöräilin tallille, oli hieman pilvistä muttei satanut, onneksi. Vatsassani lenteli perhosia ja päässäni kysymyksiä kuten: Millainen se on? Onkohan se kiltti? Millonkohan saan ratsastaa ensi kerran? Ja kaikkea muuta jännittävää. Talli näkyi jo. Pipsa seisoi pihalla ja talutti jotain ponia tarhaan.
- Moii! Huudahdin iloisesti, en kuitenkaan kovaa ettei poni säikähtäisi.
- No moi! Hoitamaan tulossa? Pipsa kysyi ja katsoi minuun.
- Jebs. Saakos sillä millon ratsastaa? Kysähdin ja vilkaisin poniin, se oli suloinen.
- Koska vain, mut kannatan tutustumista ensin, mut voithan sä vähän kokeilla sitä nyt. Tyttö vastasi ja kirensi poninsa narua kun se oli alkanut temppuilla.
- Indin karsina on viimeinen vasemmalla. Pipsa jatkoi.
- Okei.. Nähään! Lausahdin ja laitoin pyörän telineeseen. Avasin tallin oven ja lausuin mielessäni viimeinen vasemmalla... viimeinen vasemmalla... Löysin karsinan helposti ja tervehdin sen sisällä olevaa hevosta. Tamma luimisti aluksi hieman, mutta muutti ilmettään kun ojensin sille porkkanan puolikkaan.
- Moi Emii! Joku tyttö vingahti takanani. Käännyin ja katsoin tulijaa.
- Wiccaa! Iloitsin ja jatkoin:
- Mitäs sulle?
- Ihan hyvää, hoidaks sä Indii? Tytön äänessä oli ihaulua.
- Joo, alotin tänään. Vastasin.
- Vau! Mä hoidan Janea. Se on muuten aikas vekkuli. Tyttö hymähti ja jatkoi:
- mutt... mä meen nyt hoitaa ton tammuliinin. Hän sanoi ja meni menojaan.

Otin pari harjaa käteeni ja steppailin Indin karsinalle. Tamma katsoi minuun vaativasti aivan kuin sanoen jos et nyt heti lähe mun karsinasta niin..... Naurahdin tammalle ja annoin sen haistella kättäni. Liu'utin kättäni Indin kaulalta mahalle ja taputin sitä hellästi. Rupesin harjaamaan tammaa ensin hieman varovasti, mutta sitten rohkeammin ja verkkaammin.
- Mitäs sanot jos ratsastaisin sulla maneesissa testaukseks? Kysähdin Indiltä ja tyttönen näytti sanovan luuletko tosiaan että mä hievahan täältä? . Hymähdin ja taputin sen ryntäitä.
- Luulen. Kuiskasin hiljaa tälle.

Talutin Indiä maneesiin päin. Laitoin oven kiinni ja vein sen keskelle hallia. Laskin jalustimet alas kummaltakin puolelta ja ponnistin selkään. Tamma tuntui hieman korkealta, mutta totuin siihen nopeasti. Kiristin vyön yhdellä reiällä molemmilta puolilta.

Käyntäsimme rauhallisesti autiossa maneesissa pitkin ohjin. Indillä oli hyvä askel ja mukavan tuntuinen luonne. Otin ohjat käteeni ja aloin tekemään sillä kiemurauraa, voltteja ja kaiken maailman kiekuroita että tamma taipui hyvin. Vaihdoin suunnan ja tein saman.
- Hyvä tyttö, hienosti. Kehuin Indiä rauhoittavalla äänellä ja pienellä taputuksella kaulalle. Annoin sille pohkeita ja Indi siirtyi pienten vaikeuksien kautta pehmeään raviin. Kevensin hyvässä tahdissa Indin ravissa. Ohjasin sen kahdeksikolle. Taivuttelin tammaa pohkeiden ja pienien ohjas apujen avulla.

Monien suunnan vaihtojen ja kierrosten jälkeen hiljensin tamman käyntiin. Myötäsin askeliin hyvin ja taputin tammaa kaulalle.
- Otetaankos kohta pikkupätkä laukkaa? Kysyin ja hymähdin. Vaihdoin vielä suunnan ja ohjasin tamman kulmaan voltille, sieltä laukkaan. Laukkasimme puoli kierrosta ja hiljensimme käyntiin ja taas sama. Istuin Indin laukassa rennosti ja nautin keunulaukasta jota en ollut hirveästi kokenut. Tamma kuumui vähän, mutta pysyi hyvin hallinnassa. Indi meni nätisti muodossa ja koottuna, eikä temppuillut ollenkaan. Kummallista ettei se edes testannut.

Reilun 20 minuutin päästä lopettelimme. Talutin sen talliin ja riisuin varusteet. Indi nautti harjauksesta täysillä ja sen ala huuli värähteli välillä. Hymähdin ja pujautin Indille päitset päähän. Pipsa asteli talliin.
- moi taas. Sanoin taluttaessani tammaa pihalle päin.
- Mihin tarhaan vien tän? Jatkoin nopeasti.
- Ömmm.. tohon tallin ja puron välissä olevaan. Pipsa vastasi nopeasti ja jatkoi sitten:
- Ratsastitko... Nyökkäsin nopeasti väliin ja annoin hänen jatkaa.
- Oliko kivaa?
- Joo, tää on niiiiiin ihana. Ihannoin ja muiskautin Indille pusun turvalle.

- Tuun hakemaan sut illemmalla tarhasta. Sanoin Indille ja rapsutin sitä sä'ästä(no kirjotinko ees oikein? : DD) aidan yli ja kävelin sitten pyörälleni. Otin pyöräni telineestä ja ajoin pois.

- EmieatIndi

Mukava ensitarina, jolta löytyi pituuttakin mukavasti. Indi on tosiaan super symppis ja ihana ratsastaa - melkoinen unelmaheppa siis. Tarina oli selkeää ja sen jaksoi hyvin lukea menettämättä mielenkiintoaan missään vaiheessa. Onneksi löysit tuttujakin tallilta, niin ei alkuun aivan yksinäistä ole (; Tervetuloa Flienin porukkaan, tästä siis ensimmäinen TK siulle! - Pipsa

[Emi]

Ja vielä kuva : ))
Suloinen kuva Indistä, vaikkakin tausta toisi kuvaan väriä. Tästä toinen TK siulle (: - Pipsa

Attachments:

[Emi]

8.7. Maastoilua!

- Hei moi! Tervehdin Pipsaa yllättäen tämän selän takaa.
- No moi! Tyttö vastasi ja kääntyi katsomaan minua.
- Lähetkö maastoon vaii? Kysyin sitten.
- No voisimpa vaikka lähteäkin, otan Nennyn ku en oo nyt sillä menny vähään aikaan. Pipsa selitteli ja kaappasi poninsa suitset matkaan.
- Kiva! Huudahdin iloisesti ja otin Indin kaviokoukun ja suitset matkaan.

Kävelimme isolle laitumelle ja jahtasimme ratsumme kiinni. Indi pukitteli aivan vallattomasti ja laukkasi hurjaa vauhtia karkuun. Nauroin ja houkuttelin tammaa omenan palalla. Tiesin että se olisi tarpeen täällä. Nenny taas ravasi aina laitumen toiseen päähän Pipsa perässään.

Talutimme ratsut tien reunaan ja kun toinen piteli molempia hevosia, niin toinen puhdisti kaviot. Nenny ja Indi ovat aika vikkelä parikko, joten koneja pidellessä sai varautua liiskaantumaan.
Kun olimme valmiita, pomppasimme ratsujen selkään ja lähdimme käyntäilemään kohti maastoesterataa ja Hirvijärveä. Menimme vierekkäin leveällä tiellä, jossa harvoin kuullemma autoja kulki, eli siitä ei olisi hätää.

- Nyt kyllä ravataan! Pipsa ilmoitti ja kannusti Nennyn reippaaseen raviin. Olimme ilman satulaa joten pompimme hieman näiden ravissa, vaikkakin Indillä on ihanan pehmeä ravi, niin kyllähän siinä vähän pomppii. Kuitenkin ennen esterataa hiljensimme käyntiin. Vaikka hevosilla olikin ansaittu kesäloma, niin pitihän niilläkin ratsastaa ja hypätä vähän.

Ratsastimme kohti paksua koivun runkoa laukassa, Pipsa oli puoli kevyessä istunnassa ja minä vielä normaalissa. Olimme esteellä pian, nousin kevyeen istuntaan hieman hankalasti koska en ollut tottunut kunnolla ilmansatulaa hyppimään, pysyin selässä hyvin. Pipsa oli vähällä pudota koska Nenny meinasi kieltää, mutta tyttö pysyi kuitenkin selässä. Ravasimme vierekkäin esteradan lopun ja hiljensimme sitten käyntiin.
- Mennäänkö me uittaa heppoja vai miten? Kysyin kun hevoset olivat rauhoittuneet.
- En tiiä, tulee sit aika pitkä matka tästäki, entä jos kohta käännytään? Pipsa vastasi ja katsoi minuun.
- Niin, tosiaan. Käännytäänkö nyt? Myöntelin.
- Joo, on kuitenkin nyt aika lämmin, pääsee hepat takasi laitumelle lihomaan. Pipsa naurahti. Naurahdin tytölle hieman ja käänsin Indin tallia kohden.
- Ravataanko?
- Joo.

Istuin rentona tamman selässä ja tämä korskahteli vähän väliä.
- Hei, mä en käskeny sua laukkaan! Pipsa naurahti kun Nenny nosti laukan. -ponien itsepäisyyttä- Nauroin ratsukolle joka vilisti meidän edessämme. Indi katsoi hölmönä poni ratsukkoa kuin olisi sanonut höh, enks mä saa?
Pipsa hiljensi Nennyn takaisin raviin ja sen kautta käyntiin kanssani.

Kymmenen minuutin jälkeen olimme tallin pihassa.
- Pestäänkö pollet? Kysyin ja katsoin hikistä Indiä.
- Joo, pestään vaan. Ota sä ensiks niin pääsee kuningatar laitumelle nopeammin. Pipsa nauraen sanoi ja sai minutkin nauramaan.
- Noo.. mikä naurattaa? Tuli Elli kyselemään.
- Ömmm... Ei mikään... Pipsa mutisi ja avasi pesuboksin oven minulle.
- Kukas sinä olet? Elli kysyi ystävällisesti.
- Aa joo, oon Emi, Indin uus hoitaja. Sa oot varmaan... Elli? Selittelin ja varmistin lopuksi.
- Aivan, aivan. Indi onkin oikea sydänten sulattaja, ja joo, olen Elli. Nuori nainen selitteli.

Talutin Indin pesuboksiin, tamma luimisteli aluksi vedelle jota se sai jalkoihin, mutta nautti siitä lopuksi paljon. Indi oli kauniin värinen ja hienon näköinen.
- Voikun sä olet niiiiiin kaunis. Suputtelin tamman korvaan ja rapsuttelin sitä.

Pesun jälkeen veimme hevoset takaisin laitumelle.
- Voi kullan muru! Miks sä oot niin ihana? Naurahdin tammalle kun tämä saikähti kimalaista. Päästin Indin laitumelle ja sitten perässä seurasi Pipsa ja Nenny. Tyttönen päästi tammansa laitumelle ja laittoin portin sitten kiinni.
- Sori, mut on aivan pakko nyt mennä. Meillä on ruoka ja lähetään kaupungille ostamaan kesävaatteita. Selittelin ja harmittelin Pipsalle.
- Okei, ei se mitään. Tuutko illemmalla vai? Pipsa sitten kysyi.
- En tiedä viel, mut katotaan, moikka! Huudahdin lopun ja menin omille teilleni, asuin aika lähellä, joten kävely ei ollut pahaksi.
Kotona söin nopeasti ja kävin suihkussa, sen jälkeen kaupungille shoppaamaan.


EmiätIndi <3

Siullahan oli ihanan hevostäytteinen päivä ja Indi varmasti nautti huomiostaan. Näin kesällä parhaita ovatkin ehdottomasti ilman satulaa-retket porukan kanssa, pitkät uittoretket ja talutusreissut jäätelökioskille (; Kuvakin on oikein hieno, tästä ehottomasti TK siulle - Pipsa

Attachments:

[Emi]

8.7. Iltapäivän pikku hoito


- Moi taas. Sanoin Indille joka hörähti laitumen reunassa, se oli tullut katsomaan tulijaa.
- Katoppa mitä ostin sulle! Ilahduin tamman eleestä ja näytin kauniit värikkäät päitset ja pussillisen heppanameja. Indi hirnahti iloisena kun ojensin sille puolikkaan leivän palan.
- Menen käymään tallissa lörpöttelemässä muille. Sanoin hoitsulleni ja rapsutin sitä turvasta.

Juoksin nopeasti tallille ja olin törmätä Pipsaan joka oli tulossa tallista ulos.
- Minnekkäs nyt on noin kiire? Tyttö yllättyi kun melkein jyräsin tämän. Punastuin ja vastasin nolosti:
- Sori ku jyräsin, kuhan tulin vaan. Selittelin ja näytin hienoja päitsiä.
- Eiks oo hienot? Kysähdin sitten.
- Ihanat! Totta tosiaan, Indille oiski pitäny ostaa uudet. Kiitos! Pipsa ihalmoi ja halasi ystävällisesti.
- Ja sitten vielä... Kaivoin samalla repustani heppanamit.
- Nää, puoleen hintaan! Esittelin innoissani ja lopuksi kävelimme omille teillemme.

- Moiiii! huudahdin iloisena toimistoon kävellessäni, siellä olivat Wicca, Ralla ja Meeri istumassa penkillä.
- Moi Emi! Wicca ja Meeri sanoivat yhteen ääneen. Tytöt rupesivat nauramaan.
- Mä oon sit Ralla. Tyttö esitteli itsensä.
- Emi. Vastasin kohteliaasti ja hymähdin pienesti. Ralla nousi penkiltään hakemaan laukkuaan.
- Hemmetti! tyttö kiljahti suutuksissaan kun oli lentänyt naamalleen maton reunasta. Autoin tytön ylös ja tämä virnisti suloisesti.

- Mitä sul on tos pussis? Meeri kysyi kiinnostuneena. Hymyilin salaperäisesti ja näytin päitset ja heponami pussin.
- Vau!
- Siistit!
- Joo, eiks ookki? Vastasin tytöille.
- Lähetkö ratsastaa? Wicca kysyi innostuneena.
- En mä tänään ku ridasin jo aamu päiväl. Vastasin tälle.
- Okei... Tyttö sanoi hieman pettyneenä.
- Mutt... katotaanko huomisesta? Vilkaisin tyttöjä ja jatkoin nopeasti:
- Ei, vaan lähetään koko lössi!
- Jooo! Kaikki huusivat yhteen ääneen. Hymyilin näille ja sanoin pikaisesti:
- Tulin vaan tuomaan nää päitset ja heponamit. Hymähdin ja nousin ylös.
- hmm.. nähään sit aamupäiväl, vai? Varmistin näiltä ja tytöt nyökyttelivät.

Juoksin koko matkan kotiin ja menin huoneeseeni kirjoittamaan päiväkirjaa.

Emiiiiiiiiiiiiii

Siehän olet aktiiviseksi ruvennut : D Tarinasta välittyi rento fiilis ja hyvä yhteishenki - juuri se, mitä Flieniltä Ellin kanssa toivommekin (: - Pipsa

[Emi]

9.7 Porukka maasto!

- Ai te ootteki jo tääl? Kysyin yllättyneenä kun Wicca, Meeri ja Ralla seisoivat pihalla hoitsujensa kanssa.
- Oltu jo pitkään. Meeri vastasi hymeksien.
- Sori, mul vähän kesti ku Sandra meinas tulla mukaan. Selittelin mauttomasti.
- Sandra? Wicca kysyi ihmeissään.
- Mun idiootti pikkusisko. Vastasin tylsästi ja menin talliin ja siellä seisoi viimeisessä vasemman puoleisessa karsinassa Indi. Hymähdin ja mutisin itsekseni ettei tarvinnut ainakaan hakea sitä tuolta jostain kaukaa. Hain nopeasti pari harjaa, kaviokoukun ja suitset. Harjasin Indin nopeasti ja puhdistin kaviot ongelmitta. Pujautin suitset pienen vikuroinnin jälkeen sen päähän ja laitoin remmit kiinni.
- Valmis! Kajautin talliin niin että tytöt kuulivat ulos. Talutin kauniin hoitsuni ulos ja sovimme järjestyksen samalla. Kuljimme ensimmäisenä Indin kanssa, koska voisimme jyrätä pienet helposti. Meeri tuli Riston kanssa meidän perään ja Ralla ja Nenny sitten. Wicca ja Jane tulivat suosiolla perässä.
- Mennääkö me Hiekkajärvelle uittaa? Ralla kysyi hyvätuulisena ja katseli taivaalle missä ei juurikaan pilviä näkynyt.
- Joo, mennään vaan. Vastasin ja käänsin Indin meno suuntaan.

Pitkien alkukäyntien jälkeen rupesimme ravaamaan. Indi ei olisi halunnut kulkea ensimmäisenä, mutta hehkutin sille että kaverit kulkevat takana, niin kyllä se sitten liikkua halusi. Istuin rennosti tytön selässä melkein pomppimattomana. RÄKSS! Kuului takaamme ja ponskit lähtivät kaahaamaan täyttä laukkaa eteenpäin.
- Se oli hirvi! Wicca huutaa peloissaan.

Hurjastelun jälkeen hiljensimme vauhtia käyntiin.
- Se oli ihan sata varmasti hirvi tai vastaava iso elukka! Wicca toitotti hämmentyneenä. Hetken päästä vain nauroimme asialle ja unohdimme sen. Ratsastimme lammenrantaan ja nousimme selästä vaihtamaan uikkarit. Nousimme takaisin ratsujemme selkään ja ratsastimme vauhdilla lampeen. Ilma täyttyi kiljuntojen ja ilakointien sekasortoon. Indi kahlasi syvälle kanssani, Ralla ja Nenny tulivat huvikseen meidän perässä. Tyttö ponin selässä kikatti hulvattomasti kun Nenny joutui hyppimään että ylsi pohjaan. Ralla ohjasi hoitsunsa matalempaan. Wicca ja Jane laukkasivat rantavedessä iloisesti. Meeri ja Risto taas kahlasivat syvemmälle.

Loikkasin indin selästä alas ja uimme rantaan päin. Oli jo melko syvää, niin emme viitsineet enää syvemmälle uida. Ralla ja Meeri tippuivat melkein yhtä aikaa hoidokkiensa selästä. Wicalle tuli kauhea vessahätä nauramisesta joten hän laahusti rantaan ja kiinnitti Janen puuhun riimun narusta.
- Ootetaanko toi Wicca vessasta lähetään sinne kylälle? Kysyin kun olin taluttanut Indin rantaan. Tytöt vastasivat myönteisesti ja tulivat rantaan vaihtamaan vaatteita.

Lähdimme vartin kuluttua käyntäilemään kohti Hiekkajärven kylää. Pian ravasimme reippaasti ja juttelimme niitä-näitä. Ei mennyt pitkään kun kylä oli jo näkyvissä.
- Uusia tallilaisia vai? Joku vanha tuttavallinen mies kysyi.
- Joo, melko uusiahan me ollaan. Meeri vastasi ystävällisesti, hän oli se, joka osasi puhua ystävällisimmin.
- No kiva kun tännekkin tupsahtelee näitä tallityttöjä. Oottekos työ Varpusuosta vai Flienistä? Joku vanhempi mummo oli liittynyt keskusteluun.
- Flieniläisiä, ollaan nyt hoitsujemme kanssa pikku porukalla. Sanoin silmät hymyillen, ihanan ystävällisiä kyläläisiä! Ajattelin mielessäni.
- Muttah.. me jatketaan nyt matkaa tuonne katselemaan paikkoja. Wicca jatkoi ja otti Janen tuntumalle ja ohjasi sen meidän ohitsemme. Ralla meni perään ja sitten minä ja Indi, viimeisenä Meeri ja Risto.

Kylä oli nätti ja siellä asui ystävällistä ja mukavaa porukkaa.
- Hei, mennäänkö me takas? Ralla kysyi tympääntyneenä kylään, ei näyttänyt tyttöä vanhan aikainen aika kiinnostavan.
- Jo, voitas itse asiassa lähteäkki. Meeri vastasi ja käänsi Riston.
Menimme yhdessä sovussa kylästä ja rupesimme laukkaamaan hillittyä vauhtia kohti Flieniä.

Tallilla

Saavuimme tallin pihaan ja hypimme kukin omalla ajallaan selästä pois. Talutimme hevoset talliin ja pesimme ne vuorollamme. Olin toinen. Pesun jälkeen veimme pollet laitumelle. Takaisin tallille mentyä näin Pipsan ja Ellin juttelemassa.
- Moiii! Kiljahdin lempeästi jo kaukaa. Naiset vilkuttivat minulle ja Pipsa lähti vastaan hypellen.
- No, mikäs neitiä noin hypellyttää? Kysyin ihmeissäni.
- Kuhan hyppelen, on lämmin ja hyvä sää. Tyttö vastasi ja pysähtyi.
Hymähdin tälle ja kerroin mukavasta maastosta. Pipsa oli tyytyväinen kuulemaansa.
- Ai niin.. tota, voisko mun pikku sisko tulla lähipäivinä tallille, se on kuus vuotias. Lupasin että se voi tulla joskus. Selitin ärsyyntyneenä siskooni.
- Joo, totta kai! Pipsa vastasi iloisesti.
- Okei. Kiitos. Vastasin ystävällisesti tuolle.

- Emi

Mukavan kesäinen tarina jälleen, itekkin kävin tänään IRL uittamassa, joten pystyin rantafiiliksiin mukautumaan : D. Oli myös kivaa, että olit käyttänyt muita henkilöitä (Joita viimeinkin Flienistä löytyy!) mutta huomautettava on siitä, että Janella ei itseasiassa olla ratsasteltu vielä ilman taluttajaa. Tästä TK siulle- Pipsa

uppss.. : )) Enpä huomionu. Muuta vaan, että miten Indin tiedois lukee et se on syntyny 2009? Vaik sehän on 8 v.?

Indi ikääntyi entisellä omistajallaan eri ikääntymisellä, tuosta siis johtuen on 8v (:

[Emi]

Emi ja Indi kävelemässä rannalla. En saanu laitettuu tohon tarinan yhteen, joten tulee näin : ))
Indillähän on ihanan värikäs ja hieno riimu, sopii sille (: - Pipsa

Attachments:

[Emi]

Iloinen pusuttelu kuva ; )))


Iloisen värinen kuva, jossa on vielä iloinen aihekkin (:
Ikävä kyllä kuva tulee epäselväksi lähempää katsottaessa, mutta onneksi siitä silloinkin saa edes jonkun verran selvää. TK napsahtaa - Pipsa

pst. Teehhän sitten jossain vaiheessa ulkonäkö ja luonnekuvaus itsestäsi

Onjo tehtynä pari päivää ^^ hiihh

Attachments:

[Emi]

11.7. Värikästä : ))


- Ala tulla jos meinasit päästä mukaan tallille! Ärhentelin Sandralle, viisi vuotiaalle pikkusiskolleni, joka ei ollut mikään kovin ihana tapaus.
- Höh, mulla on pukeminen vielä kesken, ja mä haluan sitten ratsastaa sillä Intillä. Tyttö vinkui, hän ei osannut kunnolla lausua D-kirjainta, joten Indin nimi kuulosti tyhmältä tämän suusta.
- No katotaan nyt, en tiedä millä tuulella se on tänään. Vastasin ärsyyntyneenä, miten voikaan jollain pukeminen kestää puol tuntia? kyselin mielessäni.

Vartin päästä pääsimme lähtemään ja äitimme heitti meidät tallille.
- Sandra odota! Et sä voi tollee juosta tallissa, hevoset voi säikkyä! Ärähdin tytölle.
- Hyi, onpa toi ruma! Sandra ilmaisi juuri Indin karsinan kohdalla. Vihastuin ja tiuskasin.
- Se on Indi, nyt saat pyytää anteeks, multa, Indiltä ja Pipsalta. Pipsa oli kulkemassa juuri ohi ja huomasi pikku tytön lausahduksen. Sandra nolostui ja pyysi nätisti anteeksi Indiltä ja minulta. Hän meni ujosti Pipsan luokse ja halasi tätä.
- Anteeksi kun mä haukuin Intiä. Tyttö mutisi ja näytti katuvan tekoansa. Pipsa hymähti ja antoi anteeksi.

- Noniin Sandra. Me ei voida mennä nyt satulalla joten mennään kentällä ilman satulaa. Selitin ja hymähdin siskoni kauhistuneelle ilmeelle.
- Entä jos mä tipun? Hän kysyi vakavana ja katsoi minua pelokkaasti.
- Et tipu. Indi on tosi kiltti, ja mä talutan sua. Rohkaisin Sandraa ja hänen ilmeensä parani. Laitoimme kypärät päähän ja lähdimme valmistelemaan Indiä.


Talutin Indin kentälle ja kipusin aidan päälle. Nousin tamman selkään ja menin tällä muutaman kierroksen käyntiä, taivuttelin tätä ja tein avo- ja sulkutaivutuksia runsaasti. Vaihdoin lopulta suunnan ja sain lopuksi tämän kunnolla hyvillä avuilla muotoon. Nostin ravin ja annoin tämän kulkea koottuna ja hyvässä muodossa. Sandran leuka oli loksahtanut auki ja silmät näyttivät pulpahtavan päästä. Tein voltteja ja kiemura uraa paljon.
- Vau. Kuului hiljainen huokaisu vierestäni kun ravasimme Sandran ohi. Nostin laukan ja myötäilin tämän joka askeleella. pian otin taas käyntiin ja pysäytin keskelle kenttää. Nousin alas Indin selästä ja taputtelin tätä.
- Sun vuoro. Sanoin Sandralle ja tämä kipitti vierellemme.
- Miten pääsen tonne? Tyttö kysyi ja katsoi korkeaa hevosta.
- Mä punttaan. Sanoin tuolle ja punttasin Sandran kepein liikkein ylös.
- Okei, alotetaan istunnasta. Kantapäitten kuuluu olla kyynarpäitten kanssa samaa linjaa, selkä suorana ja kulmaa kyynärpäihin. Selostin ja ohjailin tyttöä.
- Älä jännitä, jännitys tarttuu hevoseen ja siitä tulee epävarma. Jatkoin ja lähdimme rauhallista käyntiä uraa pitkin.

- Uskallatko ravata? Kysyin yllättäen kun Sandralla alkoi mennä hyvin. Hän oli oppinut hyvän ohjastuntuman ja oli huomattavasti rentoutunut.
- Öö... Jos lupaat että tää ei tiputa mua.
- Sellasta en voi luvata, mutta jos tuntuu että tiput niin sanot ja otat harjaksesta kiinni. Vastasin tälle ja hymähdin rohkaisevasti.
Talutin Indin suhteellisen reippaaseen raviin. Sandra pomppi selässä hurjasti ja oli vähällä tippua, mutta sai korjattua istuntansa.
- Sujuuko? Kysyin jonkin ajan päästä kun tyttö oli oppinut istumaan ravissa.
- Ihan hyvin. Tämä vastasi silmät loistaen. Samassa Indi säikähti kentän yli juoksevaa hiirtä ja singahti kovalla vauhdilla eteen, Sandra lennähti selästä ja Indi juoksi ympäri kenttää. Juoksin ensin hoidokkini kiinni ja menin sitten Sandran luokse.
- Sattuko?
- mmm... Vähän olkäpäähän, mut ei muuten. Tämä mutisi, muttei itkenyt, yllätys! Talutin Sandran Indin luokse ja punttasin takaisin selkään.
- Kävellään vähän niin rauhotutte molemmat. Sattuuko muualle? Kyselin ja rauhottelin tyttöä.
- Kaikki ok. Hän vastasi hymyillen.
- Uskallatko ravata? Kysyin vähän ajan päästä.
- Joo. Sandra vastasi tyytyväisenä ja piti tiukan tuntuman harjakseen. Tyttö pomppi aluksi hieman, mutta myötäili sitten taas hyvin askeliin, vaikka istunta olikin the alottelija, niin ei sille mitään mahtanut hyvin se meni vaikka olikin ensi kertalainen.

Reilun vartin kuluttua lopettelimme ja talutin Indin boksiin. Sanoin heipat talli porukalle ja lähdimme. Ilma oli lämmin joten pesisin tamman ennen laitumelle vientiä. Kävelimme kolmestaan pitkän matkan laitumelle Sandra oli jo melko väsyksissä, mutta käveli kuuliaisesti vierelläni. Tämä oli yksi hetkistä jossa tykkäsin siskostani, mutta päivä unien jälkeen kaikki meni persiilleen! Reippaan kävelyn jälkeen olimme kotona ja Sandra meni suoraa tietä huoneeseensa nukkumaan. Vaihdoin vaatteet ja päätin mennä uimaan järvelle.

Emiiii

Kiva tarina jälleen, tällä kertaa perinteisellä idealla höystettynä ja vaikka idea on perus, on se hyvin onnistunut. Pystyn kuvittelemaan, kuinka vaikeaa oli päästä Indin kokoisen hevosen selkään : D - Pipsa

[Emi]

12.7 Kipeää tekee

Kävelin tallille, oli jo varhais ilta, aikasemmin en ollut päässyt joten oli pakko tulla käymään morjenstamassa porukkaa ja hevosia. Astelin ovesta sisään ja menin ensin Indin luokse. Juttelin ja lörppäsin hoitsulleni kaiken näiköistä. Tämä kuunteli korvat hörössä ja taivutteli niitä välillä eri suuntiin. Hymähdin ja rapsutin tammaa. Menin oleskelu tilaan, mutta yllätyksekseni siellä ei ollut ketään. Otin kengät kuuliaisesti pois ja asetuin sohvalle lepäämään. Olin väsynyt, joten nukahdin nopeasti, aivan vahingossa.

- Emiii.. Herää nyt. Joku puheli rauhallisesti vierelläni, hän oli Pipsa. Aukaisin silmät ja mumisin jotain epä määräistä.
- Ootsä kipee? Pipsa katsoi kalpeata naamaani.
- mmmm.. en... tiiä.. Sopersin erittäin hiljaisella äänellä. Minua alkoi oksettaa joten menin nopeasti vessaan. Kesti hetken ennen kuin pääsin sieltä ulos. Pipsa katsoi huolestuneena ja sanoi:
- Sun ois varmaan paras mennä kotiin lepää.
- Mmm... Vastasin ja kaivoin kännykkäni taskusta. Soitin nopeasti äitini hakemaan. Hymähdin pienesti ja istahdin sohvalle.

Heräsin kotona heikossa olossa ja oksettavassa tunteessa.


- Emi. Tälläinen tarina, koska olen itse armottomassa taudissa ja yli huomen pitäs lähtee Ruotsiin..

Näin heti alkuun pahoittelut siitä, että komentoinnissa on kulunut näin pitkä aika. Vaikka tarina olikin melko lyhyehkö, niin siitä sulle TK - Pipsa

[Emi]

13.7 Näkemiin kulta!

Juoksin täysillä tallille laitumen ohi, en nähnyt Indiä, joten oletin sen olevan tallissa. Pipsa olikin tulossa tamman kanssa vastaan.
- Heips, älähän vie sitä laitsalle ku meinasin että ratsastan. Tervehdin ja pysähdyin näiden luokse. Indi hörähti tuttavallisesti ja heitti päätään.
- No moi, jokos oot terve? Pipsa sanoi yllättyneenä.
- Täysin terve. Lähetkö mukaan ratsastaa? Vastasin ja naurahdin vähän.
- Mennään vaan. Millos sä lähet sinne Ruotsiin? Pipsa varmisti vielä.
- Huomennahan se lähtö ois. Vastasin tyytyväisenä ja jatkoin nopeasti:
- Ja se kestää viikon, et ei mua sillon näy. Virnistin ja otin riimunnarun käteni kun Pipsa sen ojensi.

Laitoimme hevosia kuntoon, minä Indiä ja Pipsa Hermannia. Harjasin Indin huolella ja puhdistin kaviot melkein ongelmitta. Indi vaskoi jalkaansa ärsyttävästi, mutta rauhottui sitten. Pipsa oli tuonut Hermannin harjaus puomille hoidettavaksi, aivan kuten minäkin. Laitoimme suitset nopeasti päähän ja irrotimme ne aidasta. Talutin Indin korkean penkin luokse, hyppäsin pienien ongelmien kautta tämän selkään. Indi oli hassulla tuulella, joten se ei olisi millään halunnut pysyä paikallaan. Pipsa nauroi vieressäni iloisesti ja lopetti kun olin päässyt selkään.

Käyntäsimme kohti uittolampia. Menimme rauhallisesti jutellen, Pipsa ratsasti edellämme. Käännyimme metsä polulle ja rupesimme ravaamaan. Istuin hoitsuni selässä reippaassa ravissa. Olimme onneksi pian perillä ja menimme suoraan uittamaan. Oli niin lämmin ettemme vaihtaneet edes uikkaria. Uitimme hevosia pitkään kunnes Indi pukkasi minut selästä, se oli siis huvittavalla tuulella, joten sitä ei pidellyt mikään. Lensin komean kaaren tamman kaulan yli veteen ja sain suun täydeltä vettä. Nousin nauraen ylös minulla oli kaulaan asti vettä, minishortsit ja toppi olivat läpimärkiä. Pipsa nauroi, mutta sai kostoksi myös ison pukin Hermannilta. tyttö nousi nauraen ylös ja huomasi olevansa myös märkä. Nauroimme ja kaappasimme hevosemme, minulla oli ongelmie päästä selkään, mutta Pipsa punttasi. Lähdimme menemään takasin tallille ja otimme pienen pätkän laukkaa, hirveästi emme menneet kovaa, koska oli niin lämmin. Oikaisimme metsän läpi, joten tie oli paljon lyhyempi. Käyntäsimme tallille ja olimme siellä nopeasti. Valuimme vettä, mutta emme välittäneet siitä, olihan kesä, ja kuivusimme nopeasti.

Vein Indin laitumelle ja menin sieltä suoraan kotiin.
- Emi, miksi olet noin märkä? Äitini kysyi hermostuneena.
- Koska kävimme uittamassa heppoja ja tiputtiin. Vastasin huvittuneena.
- Jaaha. Äiti vastasi pudistellen päätään kun menin vaihtamaan vaatteita.

> emii

Kesäinen tarina jälleen siulta, uittoretket kuuluu kesään! - Pipsa (juu-u, lyhyt kommentti...)

[Emi]

24.7 * pus....pus... *

Juoksin talon nurkalla häärivän Pipsan luokse, hyppäsin tämän kaulaan ja huusin kovaan ääneen:
- Moii!
- Voi vittu siun kanssas, ku pitää nurin viskoo! Pipsa ärähtää leikkisästi kun lensimme nurin hietikolle. Nauroimme ja ojensin Pipsalle auttavan käteni tämän ylös nostamiseen.
- Sori ku en päässy aikasemmin tallille, oisin tullu jo Tiistai iltana, mut se vähän venähti ku menin äitille, sit mummolaan ja niin edellee.. Selittelin pitkästi ja hymähdin tytölle.
- Joo, eipä se mitään. Tämä vastasi hymyillen ja menimme talliin. Indi oli siellä omassa karsinassaan, muita hevosia ei tallissa näkynyt.
- Miks tää on yksin tääl? Kysyin yllättyneenä.
- Indi on pienellä sairas lomalla kun se venäytti jotenkin jalkasa, tosi se oli varmaan jo keskiviikko kun se tapahtu niin kohta on parantunu, voitas kattoo miten neitokainen menee. Pipsa jutusteli ja katsoi vuoronperään minuun ja Indiin.
- No harmi, mut voijaanhan sitä vähän taluttaa. Vastasin harmitellen ja otin tamman päitset karsinan ovesta, laitoin ne tälle ja pujotin vielä narun riimuun.

Talutin Indiä ees-taas tallin pihalla ja se näytti melkein normaalilta, tamma tosin ontui hivenen takastaan, mutta oli muuten kunnossa.
- Parin päivän lepoa ja tyttö on taas kunnossa. Pipsa sanoi lääkärimäisesti ja hymyili rohkaisevasti.
- Viuhh.. Pelkäsin jo pahempaa. Sanoin vitsailevasti ja naurahdin.
- Kokeile ravissa. Pipsa mutisi ja katsoi minua. Talutin Indiä rohkeasti ja tämä näytti tykkäävän.

Indi oli siis melkein kunnossa, päätimme laittaa sen tallin viereiseen tarhaan, joka oli Indin, päästin tamman sinne ja se hörähti innoissaan. Taputin tätä lautasille ja Indi lähti ravaten karkuun. Naurahdin ja suljin aitauksen oven.
- Moikka! Huudahdin Pipsalle ja pyöräilin pois, kello oli jo kohta puolen yön! Hymyilin ja menin nopeasti kotiini. Äiti ärähti minulle jotain kun tulin kotiin niin myöhään. Menin viileään suihkuun ja sitten unille.


Hyvää yötä muru! <3

Indi tosiaan teloi jalkansa hieman laitumilla riehuessaan, taisi sekin innostua melkoisesti kun lomat alkoivat (: Tosiaan hoidoksi riittää pari päivää lepoa ja pian Indi on taas entistäkin ehjempi - Pipsa

[Emi]

25.7


- Tule nyt pönttö pää! mutisin Indille, kun se ei halunnut tulla pois aitauksesta, tamma oli jo kiinni minulla, mutta portilla sitten tyttö jummasi. Sain kuin sainkin tytön harjauspuomille. Kiinnitin sen hyvin tuohon ja menin hakemaan harjat, kun tulin takaisin tamma oli hävinnyt. Ketään muita ei näkynyt joten jouduin metsästää tamman yksin.

Kävelin metsäpolkua pitkin, en edes tiennyt minne tamma oli mennyt. Reilun puolentunnin päästä palasin tallille, ilma oli vielä sopivan viileä niin ei ollut kovin kuuma. Joku oli tullut tallille, koska seinää vasten nojasi toinen polkupyörä. Astuin talliin sisälle ja siellä olikin Elli.
- Huomenia! Sanoin reippaalla äänellä ja jatkoin:
- Indi karkas, en tiiä minne ja kaiken lisäks.. sehän ontuu. Elli katsoi hämmästyneenä minuun ja otti toisen riimun-narun käteensä. Lähdimme etsimään tammaa, Elli metsästä ja minä tallin lähistöltä.

Katsoin tallin kaikki karsinat, aitaukset ja kaiken mahdollisen, jopa kivenkolot! Pitkän ajan jälkeen Elli palasi tyhjin käsin. Eli se tarkoitti vain sitä, että tammaa ei ollut löytynyt.
- Mihinköhän asti se neiti on huidellu? Elli kysyi harmissaan.
- En tiiä, mut ei oo kyl Indin tapaista. Vastasin pettyneenä. Minne se tamma oli kadonnut.
- Ahaa, oiskohan se menny Hirvijärvelle asti? Kysyin yht'äkkiä ja otin polkupyöräni.
- Jos mä meen Hirvijärvelle, niin mee sä sit Hiekkajärven kylälle. Elli ehdotti ja hyppäsi pyöränsä selkään.

Menin Uittolampien kautta, niin näkisin onko tamma siellä, eipä ollut ei. Ajoin nopeasti kylälle.
- Päivää, ootteko nähny isoa vaaleaa hevosta täällä päin? Kysyin nopeasti ja katsoin vanhaa naista joka oli viemässä roskia.
- Joo, se juoksi tästä hetki sitten, meni tuonne mettään Hirvijärvelle päin, tarkemmin Karhuvuorelle. Mummeli selitti ja osoitti metsää.
- Kiitos avusta! Huikkasin ja ajoin epätasaista metsäpolkua pitkin maastopyörälläni. Olin pian Karhuvuoren lähistöllä. Elli ajoi vastaan.
- Mut ohjattiin tänne, olivat nähny tamman siel. Sanoin nopeasti ja hiljensin.
- Okei, kierrä sä tuolta vasenta puolta, mä meen oikeen puolen. Elli selitti ja käänsi pyöränsä. Ajoimme omat reittimme, ei mitään! Kiersimme Hirvijärven ympäri Hirvikummulle. Levähdimme hetken, mutta tammaa ei näkynyt.
- Palataan tallille ja pyydetään muita apuun. Ehdotin hiljaisesti ja niin ajoimme tallille, matka oli rankka, joten meidän olisi levättävä.

- Hei, Indi on... Ehdin sanoa kun Wicca keskeytti juttuni:
- Karsinassaan.
Katsoin tyttöä ällistyneenä ja hymyilin iloisesti. Menin tamman karsinan luokse.
- Samperin aasi, karkaat ja tuut tallille, ollaan etitty koko päivä sua, monta tuntia! Mesosin tälle, mutten kovinkaan vihaisena, tosin oli ärsyttävää ravata rämeessä ja sitten löytää etsimänsä tallilta.

Harjasin tamman karsinassa ja kun olin valmis, päädyin juottamaan sen. Pitkän päivän jälkeen ajoin vielä kotiin. lösähdin sohvalle ja nukahdin nopeasti.
- Johan oli päivä! Mutisin unissani.

Emii

Hauska tarina, juuri noin keljuja ne hevoset osaavat olla - juoksuttavat meitä syyttömiä tunti tolkulla :-D Indissä on kieltämättä hyvä puoli, kun se on niin iso ja hohtavan valkoinen, ei sitä voi olla näkemättä. Kaikkien onneksi tamma kuitenkin löysi tiensä karsinaansa (ja osaa kyllä olla melkoinen kahlekuningas, tai pikemminkin kahlekuningatar...) ja kaikki päätyi loppujen lopuksi hyvin. - Pipsa

[Emi]

28.7 Tervettä kuntoilua


Kävelin tallille koska oli niin kuuma. Menin viileään talliin ja suunnistin oleskelu huoneesen. Siellä oli kivasti porukkaa. Pongasin aluksi Ellin ja Pipsan, sitten Rallan ja lopuksi Wican.
- Heips! Kajautin kovaan ääneen.
- Päiviä likkaan! Ralla huudahti iloisena ja kiiruhti läimimään selkään. Ilmeeni olivat naurun alaisina.

Menin ulos tallista, kaapaten mukaani päitset ja juoksutus narun. Juoksin nopeasti laitumille, välittämättä kuumuudesta. Avasin portin ja vihelsin Indiäiselle. Se ravasi kuuliaisesti luokseni ja antautui kiinni. Talutin tamman maneesiin, siellä oli ihanan viileä. Indi n jälka oli parantunut, mutta juoksuttasin sitä kuitenkin.

Klipss.. Lukko äännähti kun kiinnitin liinan Indin päitsiin.
Maiskk.. Maiskuttelin tuolle ja tyttö lähti käyntiin. Alku sujui hyvin ja kuuliaisesti. Vedin Indiä hieman lähemmäksi ja vaihdoin sen suuntaa. molempien suuntien jälkeen komensin sen raviin. Tamma kaarsi kaulaansa nätisti ja teki pienen ilo pukin. Indi heitteli kaulaansa, mutta pysyi kuitenkin tasaisessa ravissa.
- Hienosti... Mutisin katsellen hoitsuani. Hoitaminen oli ollut hieman laiskaa reissun jälkeen, sillä olin ollut kavereiden luona.
- Laukkaappas vähän! Sanoin iloisesti ja ajoin tuota vähän raipalla takaa. Tamma pukitti iloisesti ja ja lähti nopeaan laukkaan, se oli kaunista.

Ilman suurempia niskurointeja lopetimme juoksutuksen pitkiin loppu käynteihin illan lämmössä maastossa käyntäillen. Kun palasimme tallille siellä oli vain Pipsa.
- Moi taas. Sanoimme melkein yhteen ääneen, ja naurahdimme sille.
- Miten Janen koulutus on sujunut? Kysyin kiinnostuneena kun talutin Indin karsinaansa. Viimeiseen vasemalla.
- Tosi hyvin, ollaan edistytty jo paljon. Ja suur kiitos siitä Wicalle. Pipsa selosti ja taputti Indiä lautasille.
- No kiva. Indin jalka ainakin voi hyvin. Vastasin ilman kysymystä ja otin tarkistin kaviot, puhtaat ovat. Mumisin itsekseni ja talutin sen nopeasti tallin viereiseen tarhaan.

Otin talikon ja kotti kärryt, aioin siivota kaikki karsinat, vaikka olin siinä huono. Aloitin hommani ja olin nopeasti siivonnut yhden karsinan, sillä hevoset eivät olleet tallissa hirveästi, niin siellä ei olisi sotkua. Puolen tunnin kuluttua hoidin kaikki karsinat, lakaisin käytävät ja puhdistin ikkunat. Kaikki oli valmista. Lähdin kotiin ja sieppasin Indin mukaani, kotini oli isojen laitumien suunnalla, joten oli kiva ottaa hevonen puolimatkaan mukaan.

- Moi moi muruliini! Hihkasin sille ja pussasin turvalle. Juoksin pienen matkan kotiini ja olinkin pian perillä.

Emi

Juoksutus tekee kyllä oikein hyvää Indille, ettei senkin masuun ala ilmestyä lisäkiloja näin kesäisin. Onneksi meillä tallissa on hyvät viilennyslaitteet, niin ei tarvitse paahtua sisälle. Taas vähän tälläinen plaa plaa-kommentti, muttaahh sitä se kuumuus teettää - Pipsa

[Emi]

2.8 SitäjaTätä

"Hei muru anteeks ku en oo ollu hoitamassa sua, oot vaan saanu laiskistuu ja läskistyy tääl" Mutisin hoitsulleni innottomasti, olin äitini luona joten en ollut päässyt käymään ja minulla oli paljon hommaa kotonakin. Asuin isälläni, mutta äiti oli usein siellä käymässä tai muuten vain. Rapsutin tammaa ja puikkeloin sen karsinaan.
"Mulla on ollu niin ikävä sua" Sanoin ja halasin tätä.
"Mennäänks maastoon?" Kuulin yllättäen selkäni takaa. Käännyin katsomaan kysyjää, Jemppuhan se siinä.
"Joo, mennään vaan" Vastasin ilostuneena ja halasin Jemppua innoissani.
"Mä haen vaan nopeesti tarvittavat varusteet ja tietty harja pakin, haluutko auttaa harjauksessa?" Jatkoin nopeasti ja hymyilin iloisena.
"Tietysti!"

Harjattuamme tamman, pujautin suitset sille. Indi vastusteli aluksi kuolaimia, ihan syystäkin, en ollut ratsastanut Indillä aikoihin, joten syykin oli sen mukainen.
"Hassu nuori tamma" Kuiskasin sille korvaan ja kiinnitin turpa remmin.

Jemppu talutti Hermannin pihalle ja sitten tulimme me, minä ja Indi.
"Uittamaan vai ei?" Kysyin Jempulta ja sain nopean vastauksen.
"Tietysti!" Naurahdin ja nousin penkin kautta Indin selkään. Tammapa päättikin lähteä liikkelle ajoissa joten jäin roikkumaan mahalleen tämän selkään, joka kiilsi auringon valossa kivasti ja tuoksui hyvälle.
"Seis nyt!" Ärähdin tälle nauraen ja kapusin nopeasti selkään, mutta sekään ei päättynyt kovin loistokkaasti, vaan tulin pää edellä toiselle puolelle, onneksi mukavalle heinä mättäälle, niin tärsky ei ollut niin voimakas.
"Auts..." Mutisin ja hieroin olkaani.
"Sattuko, näytti aika hullun kuriselta." Jemppu tuli kyselemään.
"Eipä oikeastaan" Sanoin ja naurahdin. Kiersin Indin ja tämä katsoi hölmistyneenä minuun. Päätit sitten pudota, idiootti! se varmaan ajatteli ja hörähti sitten. Jemppu punttasi minut selkään ja jatkoimme matkaamme.

Saavuimme Uittolampien luokse ja pudottauduin Indin selästä pikaisesti. Kaivoin repustani bikinini, ne olivat aina tallilaukussa mukana, eihän sitä koskaan tiennyt mentiinkö uimaan.
Talutin Indin veteen ja se käveli innoissaan vierelläni, kun taas Hermanni ei olisi halunnut astua viileään veteen. Jemppu teki ison homman ennen kun sai hoitsunsa veteen, edes polviin asti.

Pitkän uinnin jälkeen söimme leipäni, jotkä äiti oli pakannut evääksi tallille. Nousin mättäältä ylös ja menin Indin luokse. Ohjasin sen koskean kannon luokse ja nousin selkään, Jemppu teki nopeasti saman ja lähdimme matkaan.

"Miten olis pikku pätkä laukkaa?" Jemppu kysyi ja sai vastauksena iloisen hymyn ja Indin laukan joka eteni nopeaa vauhtia, nautin vauhdista ja kurkkasin taakseni, Jemppu ja Hermanni etenivät hyvää vauhtia takanamme. Laukkasimme pitkän osan jahiljensimme raviin. Olin jo tottunut Indin hyvään ja mukavaan raviin, niin en enää pomppinut siinä.

Valuttauduin tamman selästä pois ja talutin sen hoitopuomille. Harjasin sen huolellisesti ja vein tallin viereiseen tarhaan, jossa Kiira jo odotteli. Varsa oli hieman kasvanut ja laukkasi nopeasti luoksemme. Rapsutin sitä ja laitoin portin kiinni.
Päivä oli toisin sanoen todella mukava!

Emi