|
|
Post by Pipsa on Feb 25, 2013 11:54:58 GMT 2
Risto
|
|
|
|
Post by Pipsa on Feb 25, 2013 11:55:33 GMT 2
Vt Seppele - Ratsastajana Pipsa - Valmentajana Josefina - Rataesteitä 80cm
Jo toinen ex-seppeleläinen! Ponteva, reipas suomenpienhevonen asteli kaviouralla kuin vanha tekijä eikä ollut moksiskaan visiitistä vanhaan kotiin. Pistin merkille Riston upeat liikkeet, jotka pääsevät varmasti oikeuksiinsa erityisesti kouluradoilla. Tosin eipä lennokkuudesta ole haittaa esteilläkään. Risto toimi oivallisesti; se nöyrtyi ratsastajansa ohjeille pyyteettömästi ja pirteästi. Pelasitte hyvin yhteen, tosin varo, ettet jää keskittyessäsi junnaamaan hevosen suuhun; Riston kanssa sellainen ei ole tarpeen. Rataa hypätessämme Ristosta löytyi yllättävästikin poweria, vaikka se välillä hapuilikin ponnistuspaikan suhteen. Ruuna tuntui olevan niin innoissaan esteistä, ettei olisi vauhtiin päästyään malttanut lopettaa ollenkaan! Vaikutit hyvin tyytyväiseltä ratsuusi, ja oikeutetusti!
Vt Seppele - Ratsastajana Pipsa - Valmentajana Veronica - Maastoesteitä 60cm
Ihastuin samanatien verkassa Ristoon! Valloittava suomenpienhevosesi oli osaavan näköinen ja oli heti kuulolla. Verkkaeste aluksi vähän jännitti Ristoa, mutta ratsastit ratsusi hyvin ja Risto ei kuitenkaan kieltänyt. Parin hypyn jälkeen alkoi Ristollakin hypyt luistaa ja istuntasi oli kadehdittava. Kun mentiin koko maastoesterata oli Ristolla ehkä koko porukan paras vauhti, ei liian luja, eikä liian hidas! Risto oli monen muun hevosen tapaan, kuin kotonaan maastoesteillä!
Virtuaalitalli Kungvik - Ratsastajana Pipsa - Valmentajana Jasper - Vaativa B
Olitte pirtsakan oloinen ratsukko, jonka osaamista tosin alkuun vähän epäilin, sillä en ollut aiemmin törmännyt vaativan tason valmennuksessa suomenhevoseen. Osoititte ennakkoluuloni kuitenkin turhiksi jo valmennuksen alkuvaiheessa, sillä näytitte toden teolla, mistä teidät oli tehty. Risto liikkui allasi sulavasti ja tottelevaisesti ja sait sen kuuntelemaan naurettavan pienillä avuilla. Avo ja sulkutaivutukset luonnistuivat teiltä suhteellisen mukavasti, vaikkakin ne paranivat teiltä kerta kerralta. Laukan vaihtoa ori yritti alkuun tarjota ravista, mutta käytettyäsi päättäväisesti apuja, sait orin tekemään saman laukassa. Tämä harjoitus sujui kannaltanne muuten mukavasti, mutta muistakaa ennakoida vaihdot huolellisesti, jotta niistä tulisi puhtaita.
|
|
|
|
Post by Pipsa on Feb 27, 2013 12:29:48 GMT 2
27.02.2013
Risto hörähtää minulle lempeästi. Luon sille lempeän hymyn, kurottautuen silittämään sen jäntevää kaulaa.
”Ai että sie oot sitten nätti”, ihailen lihaksikasta suomenhevosta. Ikkunasta lankeava kirkas luonnonvalo saa sen turkin kimmeltämään kultaisena. Niin, oikea kultakimpalehan koko ruunakin oli.
Harjattuani ruunan putipuhtaaksi ja heitettyäni sille varusteet niskaan suuntaamme maneesille. Ada laukkailee siellä juuri parhaillaan Hermannin kanssa. Pakko myöntää, että kaksikon meno näyttää varsin hyvältä – olin siis ehkä sittenkin onnistunut valitsemaan oivan työntekijän.
”Mites Hermanni?”, huikkaan blondille kiristäessäni Riston satulavyötä. Hevonen pureksii kevyesti metallinhohtoista kuolainta.
”Aika tahmee ja vaatii ilmeisesti paljon herättelyä”, Ada hymähtää pidättäen orin käyntiin. ”Mutta kyllähän tässä potentiaalia on ja hyvät liikkeet”
”Jep”, nyökkään. ”Yleensä teenkin ite sen kanssa niin, että käyn heti alussa heittämässä reippaat verryttelyt maastossa ja tuun sitten vasta treenaamaan tänne. Tai sitten otetaan jo aika alusta lähtien reipasta laukkaa, niin se liikkuu ees pikkasen innokkaammin”
Vaaleaverikkö nyökkäilee kuuliaisena, pyytäen Hermannin raville.
Haukotellen nousen ylös nätisti paikoillaan seisovan Riston selkään. Näppärästi nappaan jalustimet jalkaani ja pyydän uljaan ratsuni käyntiin. Tuhahtaen se lähtee lampsimaan eteenpäin minun vilkuillessa Adaa ja Hermannia.
”Ratsastanko mä tämän jälkeen minkä?”, vaaleaverikkö luo minuun kysyvän katseen.
”Jos sie ottasit vaikka Kallen. Sen kanssa voisit pitää hyppytreeniä ja sitten sen jälkeen heittää päiväruoat kaikille. Kun täällä on nyt niin lämmin, niin voisit vaihtaa Indille sen punasen toppaloimen sen tummansinisen tilalle”, latelen Adalle käskyjä. Ah, oli ihanaa pistää viimein joku toinenkin töihin näiden kaikkien itse raadettujen vuosien jälkeen.
Ratsukon häivyttyä maneesista pyydän Riston reippaaseen raviin. Tarmokkaasti se liikkuu eteenpäin. Pääty-ympyrällä otan vielä rentoa laukkaa kumpaankin suuntaan, ennen kuin alan hioa tämänpäiväistä aihettamme – laukkatyöskentelyä. Vastalaukat, laukanvaihdot ja laukan lisääminen sekä kokoaminen tulisivat jälleen tänään taas tutuiksi. Tapansa mukaan Risto lisää ja lyhentää hyvin, mutta tänään se on myös erityisen napakka vastalaukannostoissa ja laukanvaihdoissa. Koko treenisessiomme ajan se kuuntelee hyvin minua, liikkuu kauniissa muodossa ja astuu hyvin alleen. Myös viime kerralla hieman kadoksissa ollut rentous tuntuu palanneen.
Pitkien jäähdyttelyjen jälkeen pääsen palaamaan Riston kanssa talliin leveä hymy kasvoillani. Kehitystä oli selvästi tapahtunut ja yhteistyömme alkoi sujua entistäkin paremmin.
|
|
|
|
Post by Pipsa on Mar 4, 2013 17:33:02 GMT 2
21.11.2010 - Valmennusta Meerille ja Ristolle
Sade piiskasi maneesin kattoa, saaden kermanvaalean ja selkeästi tänään ylienergisen Riston säpsymään. Ruuna steppaili paikoillaan silmien pyörien kuin rahakoneen hedelmäpelin hedelmät.
- Soo Rise, täällä vaan sataa, ei ole petoja, henkäisen tiukentaen otettani ruunan ohjista.
- Huh kun se on säpsynä, suomenhevosen selässä jalustimia virittelevä Meeri toteaa. Tsekatessani parivaljakon valmiiksi, irrotan otteeni mustista nahkaohjista ja vetäydyn kentän keskelle, jossa vakiopaikkani, tuoli odottaa.
- Muista olla ite rentona, niin sekin rentoutuu, huikkaan ratsukolle. - Näytät vaan sille, että me mennään nyt tästä, etkä anna sen temppuilla. Ottakaas nyt ekaksi käyntiä, niin mie pohdin vielä mitä tehdään.
Sivusilmällä katselen lämmittelevää ratsukkoa, vilkuillen aina välissä kännykkääni. Uutiset olivat luvanneet koko päiväksi lumisadetta, mutta taivaalta tulikin ainakin äänten perusteella vettä, eikä pelkästään tihkuttamalla. Kietaisen lämmintä kaulahuivia tiukemmalle, vilkaisten kelloani.
- Okei, nyt ota se raviin. Tee paljon voltteja ja kaikkea, ettei se kerkeä kyttäilemään nurkkia, komennan. Meeri oli varustanut Riston viimeisen päälle; päässä sillä oli uutuutta kiiltävät, pikimustat kankisuitset ja koulusatulakin oli selkeästi saanut kunnon puhdistuksen. Pintelitkin olivat hehkuvan valkoiset, joten ruuna olisi ollut valmis vaikka kisoihin, letitystä vaille valmis siis. Ratsukon tehtyä lämmittelyjä ravissa, pyydän tämän tekemään avotaivutusta aina toisella pitkällä sivulla, ottamaan seis lyhyiden sivujen keskellä ja toisella sivulla taas ruunan bravuuria - pidennettyä ravia. Hienosti Meeri ohjaa ruunan avotaivutukseen.
- Muista ulkoapujen tuki, sisäpohje satulavyön kohdalle, hyvä! Nyt suoristus ja valmistele pysäytys… Jees, nyt se meni ihan hyvin, mutta ensikerralla ole tarkempi. Muista sillä sivulla pidennetty ravi, good! Nyt takajalat polkee hyvin alle, huomaatko? Nyt toista koko juttu.
Meerin ja Riston toistettua harjoitus pariin otteeseen, pyydän tytön ottamaan suomenhevosen käyntiin ja antamaan hetkeksi hieman pidempää ohjaa. Ruuna näyttää tyytyväiseltä ja yhteistyöhaluiselta, eikä enää siltä tunnin alussa olleelta säpsyltä duracelpupulta. Ratsukon mennessä hetkisen vapaata käyntiä, lauon ilmoille seuraavan käskyn.
- Noniin, ohjat takasin kouraan. Aloitetaan nyt niin, että ota nyt alkuun laukkaa pitkillä sivuilla, älä kokoa tai lisää vaan anna sen mennä rennosti, normaalissa vauhdissa. Kun se alkaa tuntua laukassa oikein hyvältä, ota käyntiin niin ruvetaan harjoittelemaan laukannostoa peruutuksesta, kun se on Ristolle vähän haastava juttu, hihkaisen komennon, ihastellen lihaksikasta suomenhevosta. Hevonen nosti hyvin valmistellun ja rennon näköisen laukan kuuliaisesti, kuunnellen Meerin apuja tarkkaavaisesti. Kunnon valmentautuminen ja harjoittelu näkyi ruunassa - siitä tuli päivä päivältä parempi, vaikka aikaa uusien asioiden oppiminen ja vanhojen kertaaminen veikin.
- Noniin, nyt se menee tosi nätisti, joten voit ottaa sen alas käyntiin. Mene käyntiä niin pitkään, että tulet tähän miun kohalle. Ota siitä peruutus, josta suoraan laukka. Muista olla tarkkana, ettei peruutuksesta tai nostosta tule liian hätäinen ja koko juttu plörähdä, neuvon jännittäen pienesti ratsukon suoriutumista tehtävästä. Risto toki osasi asian, mutta se kuului ruunan heikkouksiin.
- Älä nojaa liikaa taakse, nyt se menee tosi nätisti. Hyvä peruutus, vaikkakin aavistuksen vino… Hienoa! Ens kerralla hieman suorempi peruutus ja laukan se nosti kankeasti, mutta ihan hyvä. Tätä teiän kannattaa harjotella ihan omissa treeneissäkin, eka on vaan tärkeää saaha Rise hyvin kuulolle.
Pyydän Meeriä toistamaan tätä harjoitusta vielä, kunnes se menee tehtävän hyvin. Tämän jälkeen komennan ratsukon tekemään pitkät loppuverryttelyt, joka pitää sisällään väistöjä ja taivutuksia, siirtymiä sekä kaikkia askellajeja.
Tunnin loputtua annan vielä loppupalautteet.
- Teillä oli tosi hienoa yhteistyötä ja sait Riston ratsastettua rennoksi, vaikka se alkuun olikin säikkynä. Tuota peruutuksesta suoraan laukannostoa teiän kannattaa harjotella, sekä koottuja askellajeja, etenkin laukkaa. Tallissa harjaa sitten Rise kunnolla ja venyttele jalat, sekä anna kunnon leipäpala noin hienosta työskentelystä!
|
|
|
|
Post by Pipsa on Mar 4, 2013 17:33:34 GMT 2
"Älä ota elämää liian vakavasti, et koskaan selviä siitä hengissä"
Suomenhevoset kiitävät rinta rinnan suoraa tietä pitkin kuolan ja mudan värjätessä niiden turkin harmaaksi. Niiden askeleet liitävät eteenpäin ja kavioiden kumina täyttää tajunnan. Vaalea harja piiskaa kasvojani ja pidemmän laukkapätkänkin jälkeen on se vielä täynnä energiaa. Vielä viimeiset metrit ruunat kiitävät rinnakkain ohi suuren ja vanhan petäjän, kunnes ryhdyn hiljentämään Riston vauhdin rauhallisen laukan kautta ensin rauhalliseen raviin, sen jälkeen käyntiin. Ellillä Kallen kanssa taas hiljentäminen on vaikeampaa - punarautias steppailee paikoillaan, pyörii ympyrää, tekee ihme hyppyjä ja heittelee päätään, se haluaisi jatkaa selvästi matkaa kovemmassa vauhdissa. Taputan kermakaramelliksi ristityn ratsuni kaulaa, ohjaten sen toisen, kookkaamman suomenputen eteen.
- Huh, sehän oli menoa, vaaleaverikkö, Elli toteaa rauhoitellen samalla Kallea.
- Jep, harmi vaan kun ei voia osallistua ite niihin laukkakilpailuihin, henkäisen posket punottaen kirpeästä pakkassäästä. - Mutta eiköhän näien hoitajat pääse kiitämään melkosta vauhtia!
- Pitää varmaan hommata ensiapu paikalle, jos muutkin hevoset on näin intona, Elli virnistää ja kehottaa minua siirtymään reippaaseen raviin. Ristolle riittää pelkkä pieni pohkeiden sipaisu nostaa ravi, mikä on vain hyvä. Annan ohjan valua hieman pidemmäksi ja ruunan venyttää niin itseään.
Kestää vielä pari kymmentä minuuttia, kunnes suomenhevoskaksikko viimein kaartaa tallin pihaan. Kalle ei malttaisi seisahtua Ellin tullessa alas, kun taas oma hevoseni vain seisoo korvat hörössä aloillaan. Hyvin koulutettu ponski, ei voi muuta todeta, hymähdän hiljaa mielessäni. Tallissa parkkeeraamme hevoset leveälle tallikäytävälle, jossa ne on helppo riisua. Risto tuhisee tyytyväisenä päästessään eroon varusteistaan ja sen kuraiset pintelit saavat minut melkeinpä voimaan pahoin. Pikaisesti käyn viskaamassa kaikki neljä pinteliä vesisaaviin lillumaan ja patjat jätän kuivumaan ilmavasti lattialle. Vielä huolellinen harjaus ja kevyt fleeceloimi selkään, kunnes vaalearautias on tyytyväisenä karsinassaan imuroimassa suuhunsa ahnaasti viimeisimmätkin heinänkorret.
Elli on jo painellut toimistoon, jonne kulkee minunkin polkuni. Huikkaan tervehdyksen toimistossa lojuville Flienin vakioporukalle ja kahmaisen lämpimän kaakaomukin käsiini. Siinä nojatuoliin uppoutuneena tunnen oloni hyvin levolliseksi ja miksi en tuntisi nyt kun kaikki on hyvin. Flien tuottaa suhteellisen hyvin, hevoset ovat menestyneet hyvin kisoissa ja niiden koulutus on edistynyt. Siinä hyvän olon puuskassa lupaudun vuokraamaan elokuvan ja hankkimaan syömiset illaksi poppoolle, luvassa olisi siis kunnon elokuvailta. Parhaassa tapauksessa saisin jopa ilmaista työvoimaa hoitamaan iltatallin…
|
|
|
|
Post by Pipsa on Mar 1, 2015 11:16:31 GMT 2
fffffffffffffffffffffffffffffffffff .1.2009 Mitä lahja sisältääkään?
Hiljaa istua röhötän nojatuolissa selaten vanhaa ja kulunutta hevoslehteä.
- Huomenna pitäs jaksaa raahautua kouluun, totean kuivasti, ottaen kulauksen Coca-Cola pullosta.
- Jep, Wear huokaisee. - Loppuspa joululoma vasta helmikuussa.
- Niimpä, vois olla tallilla koko päivän, mutisen avaten eväsrasiani.
- Mäkin taian syyä nyt… tyttö mutisee, kaivaen jääkaapista eväänsä, istuutuen pöydän ääreen, minua vastapäätä. Vilkaisen omaan leipääni, herkulliseen ruisleipään, jonka välissä oli kinkkua, juustoa, kurkkua… Hetkinen, leipä alkoi väännähdellä oudosti, kuuluen poksahdus, ja hetkessä leipä oli poissa.
- EEI, Tää ei voi olla totta, kiljaisen etsien leipää kaikkialta - turhaan.
JYMPS.
- Missä mun leipä, vinkaisen etsien leipää katseellani, pidellen kipeää kättäni, jonka päälle olin sohvalta tippunut.
- Pipsa hei, oot sä ihan kunnossa? Mistä leivästä sä puhut? Dreamer vilkaisee minuun kummeksuen.
- Mun ruisleiv-, hups, se olikin unta, huokaisen, porukan puhjetessa hullunkuriseen hekottamiseen, minun yhtyessä nauruun.
- Pipsa hei, mulla on muuten sulle yks kysymys, Wear hymyilee, vetäytyen kanssani hieman kauemmas.
- Sähän sait Kristianilta sen joululahjan, nii mitä siinä oli? tyttö jatkaa odottaen jännittyneenä.
- Emmä tiiä, en oo muistanu avata sitä, kun on ollu kaikkea muuta, hymyilen. - Mut se on mulla varmaan repussa. Reippaasti tungen käteni repun ylätaskuun, napaten pienen paketin.
Hiljaa rupean purkamaan kääröä, odottaen jännittyneenä, mitä sen sisältä paljastuisi.
- Se on… Hiljaisuus tiivistyy, tididdii, virnistän pyyhkäisten viimeiset lahjapaperit lahjan päältä, esiin paljastuessa…
- Riimunnaru, virnistän nauraen tytön ilmeelle, tutkaillen tummanpunaista riimunnarua hetken.
- Tuukko samaa matkaa miun kaa alas? hymyilen tytölle, porhaltaen tämän kanssa portaat alas, jossa tiemme erkanevat, Wearin suunnatessa aitalle, ja minun tallin lisäosaan.
- Moro Sikke, hymyilen ponille, rapsuttaen sen vaaleaa päätä. - Kato mitä sait, uuen hienon riimunnarun. Jaa ei kiinnosta sua vai? naurahdan laittaen riimunnarun roikkumaan ovesta, sujahtaen rauhallisesti sisälle karsinaan. Tamma vilkaisee minuun, jatkaen heinien syömistä.
- Ahmatti, hymähdän vilkaisten suhtkoht puhtaaseen tammaan. - Nyt sä saat luvan nostaa pään, hyyvä tyttö… mumisen sujauttaen riimun ponille, työntäen karsinan oven auki.
Kiireellisesti lasken ponin tarhaan pyöriskelemään, kääntyen haukotellen takaisin tallirakennusta kohden. Pitäisi vielä siivota karsina, harjata tamma sen jälkeen kun sen kävisi tarhasta hakemasta, ratsastaa vähän…
- Moi Nansu, hymyilen Siirin karsinaa putsaavalle tytölle. - Lainaakko mulle kottiksia sitten, että pääsen Siken karsinaa siivoomaan?
-Voinhan mä lainatakkin, mutta puhistin sen karsinan kyllä jo, tyttö virnistää.
- Oikeesti? Jes, nyt voin painuu yläkertaan, naurahdan väsyneesti, porhaltaen portaat pikavauhdilla ylös oleskelutilaa kohden, työntäen vaalean oven auki, astuen huoneeseen.
- Moip, huikkaan lysähtäen sohvalle.
- Moro Pipsa, Shinqua, eli Kinkku virnistää. - Anne lupas pitää tunnin halukkaille yksäreitten omistajille.
- Monelta? Miehän voisin Siken kanssa mennä, haukottelen.
- Tasalta, kello on nyt 45minuuttia vailla, Elkku ilmoittaa, mulkaisten Iluun murhaavasti.
- Mie meen sit hakee kävelevän karvapallon sisälle, huikkaan, kadoten tarhoille.
Pipsa & Sikke Read more: tscowgurlz.proboards.com/thread/31/new-spoiler-code#ixzz3T7l95FQ4 |
|
