Alinan kaappi

[Pipsa]

Alina
Oma hevonen: Ben
Vieraile Benin karsinassa
Ikä: -v

Alinalla on 15v€ ja 0 tavaraa. Alina kommentoi violetilla.


Kuvat © Mestyn Varuste

[Alina]

080110

Benin tasaiset askeleet kuljettivat minua pitkin Flienin maastoreittejä. Koko lähiympäristö oli täysin peittynyt valkoiseen vaippaan ja puiden oksat painuivat maata kohden lumen painosta. Kävelimme jo toistakymmentä minuuttia Eskon privaattivalmennuksen loppukäyntejä, vaikka puhe olikin vain kymmenestä minuutista.

Kaunis ilma, maisema sekä tietysti täydellinen ponini kuljettivat minut niin omaan maailmaani, kunnes kännykkäni soittoääni herätti minut ajatuksistani.
- Noniin, missäs sitä ollaan? Eskon ääni kuului säreillen puhelimesta.
- Kunhan käpsytellään, hymisin ja laskin tummanruskeat ohjat vasemmasta kädestäni taputtaakseni poniani.
- Mä jo säikähdin, että teille on käynyt jotain. Tulkaahan pian takaisin, huojentuneella äänellä valmentajamme käskytti.
- Joojoo, isi, naurahdin ja katkaisin puhelun.

Pidätin kevyesti Benin pysähdykseen tallin pääoven lähettyville. Nostin jalustimet ylös, löysäsin satulavyötä ja nappasin kevyen otteen ohjista lähtiessäni kävelemään sisään talliin.
- Selviydyittehän te vihdoin takaisin, käytävää lakaiseva Pipsa hymyili. Nana harjaili käytävän perällä Nuuttia ja Jokeri rapsutteli Ristoa kutoskarsinassa. Heilautin kättäni tervehdykseksi kaikille ja pyöräytin Benin sitten omaan karsinaansa.

Riisuin amerikanponilta varusteet, harjasin sen ja nypin harjan.
- Tarkkaa touhua, Nana virnisti taluttaessaan Nuuttia ulos.
- Tää on taas ihmeellisesti alkanut rehottaa koko harja, en ymmärrä miten pienessä ajassa voi poni mennä paskaan kuntoon, hymyilin takaisin ja vaihdoin sitten saksiin tasoittaakseni latvan.
- Selvä kisaponin kuosi, hoitohevostaan satuloiva punatukkainen Jokeri hihkaisi kannustavasti.

Koko talli oli nyt tyhjentynyt, vaikka Bjallan uusi hoitaja Karoliina ja Kiiran omistaja Carkki olivat käyneet moikkaamassa omiaan. Kävin ties kuinka monetta kertaa Benin jalat ja lihakset läpi - kaikki vaikutti olevan kunnossa selviä häntäjouhia myöten. Valuin istumaan karsinan seinää vasten puruille ja silmäilin vielä poniani. Ben hörähti matalasti. Olenhan-mä-ollut-kiltti-ilme silmissään se höristeli korviaan ja kävi myös makaamaan. Sydämeni oli hypähtää pois paikaltaan - tällaista osoitusta luottamuksestaan en olisi koskaan voinut kuvitella tämän ponin tekevän.

- Mitä mä tein saadakseni sut? hymyilin ja rapsuttelin poniruunan päätä. En ollut ollut aikoihin näin onnellinen.