Meeban kaappi

[Pipsa]

Meeba
Meeba hoitaa Kalle nimistä suomalaista.
Vieraile Kallen karsinassa
TK merkinnät: 6Tk:ta
Ikä: 14 v
Luonne: Meeba on pirteä ja rempseä persoona; tyttö nauraa hirmuisesti, ja on varsinainen pulisija. Meeba hoitaa ihanaa Kalle-nimistä hepparuunaa. Meeba on 14-vuotias ilopilleri.
Ulkonäkö: Meeba omaa kiharat, ihan vaaleanruskeat, vähän blondiin vivahtavat hiukset. Tyttö on hoikka. Toisella on aivan valeansiniset silmät, varsinkin silloin kun niihin paistaa aurinko. Meeba käyttää yllään turkoosia ja mustaa.

[Meeba]

Tutustutaax? 18.9.2010

"Kalle." Luen ruunan nimen jälleen puhelimestani, johon oli lähetetty viesti Pipsalta: "Voit alkaa hoitaa Kallea." Hymyillen laitan puhelimeni näppäinlukkoon ja kävelen reippaasti tallille. Niin, Ponitalli Flien. Arvattavissa koko talli täynnä poneja... no ei nyt ihan. Olihan sitten Indi ja Kalle, jotka olivat isoja. Hevosia.


Raotan tallinoven auki ja etsin Kallen. "Siinähän sä!" Hymyilen. Onpa se.. isokokoinen. Tai ei silleen.. mutta silleen on. Hymähdän ruunalle, joka peruuttaa luimien. "Nooh, en mä sua pure." Virnistän. "Tuu vaan tänne, höpsö." Ojennan käteni nuuhkittavaksi ja juttelen toiselle samalla. Pian Kalle tulee karsinanovelle ja hörähtää, hieman epäröiden. Haen harjapakin ja avaan karsinan oven. Kalle kurkkaa hieman uteliaasti minua, mutta katsoo parhaaksi peruuttaa.

Sidon Kallen vetosolmulla sopivaan paikkaan, ja alan harjailla varovaisesti. Kalle säpsähtää vähän väliä, mutta saan rauhoiteltua ruunaa. "Noin, hienosti menee!" Kehun rentoutunutta Kallea, joka selvästi alkaa päästä jyvälle tässä hommassa.

Lopetan harjailun pian, ja saan viedä Kallen laitsalle. "Tules ny", hymähdän ruunan pärskähdellessä levottomasti. Se seuraa yllättävän hyvin, mutta sitten toinen jarruttaa. Äkillisesti, vieläpä. "Häh?" Menen ruunan luokse ja taputan sitä. Se ei pelkää. Päinvastoim - se oli utelias. Se katseli tarkasti tallin touhuja ... mutta oli yksi asia, mitä minä en huomannut. Kalle veti minua mukanaan. Se liikkui verkkaasti, mutta uteliaana juttua kohti. Pian kuului suuri räsähdys, suuren koivun, suuren pensaan takaa, jolloin minä säikähdin suuresti. Vedin henkeä syvään, mutta sitten huokaisin helpotuksesta. Se oli vain orava. "Hemmetin Kalle!" Nauraa räkätän ja rapsutan muka loukkaantunutta hevosta, joka katsoo minuun suurilla silmillänsä. Vien ruunan laitsalle, ja taputan tätä. "Nonniin, nähään sitten maanantaina." Hymyilen jälleen. "Heips!" Tervehdin ruunaa. Lähden kävelemään Kallen päästäessäni laitsalle vapaaksi tielle päin, josta lähtisin pyörän kanssa muualle. Ruuna alkaa seurata minua. "Kalle... nähään maanantaina!" Hymyilen uudelleen. Sitten ruuna pysähtyy. Mutta silloinkin se hirnuu pitkästi perääni. Tästä tulee mielenkiintoista, Meeba. Tästä tulee mielenkiintoista.

Hienostihan tuo teidän tutustumiskerta näyttää sujuneen, Kalle osaa kyllä olla symppis halutessaan ;) Suomenputte on kyllä myös vahva kiskomaan, joten heti täytyy näyttää, että ihmisiä ei mukana raahata. - Pipsa

[Meeba]

Treenit ~ 20.9.2010


"Se on tallissa", Pipsa kertoo minun kysyessäni missä Kalle on. Lähden, paistaen kuin naantalin aurinko Kallen karsinaan. Ruuna hörähtää, jolloin sen nyhtämät heinät tipahtelevat vähitellen toisen suusta. "Aaaaww, sä tervehdit mua!" Hymyilen heltyneenä ja raotan ovea. Silloin Kalle ryntää luokseni. "Herranjumala, hyvä kaakkimus, älä rynni päälle!" Työnnän Kallea lavasta taaksepäin pienen virneen luoden uudelleen. "Kuuleppa nyt, herraseni", aloitan. "Me aletaan tänään reenaamaan", isken ruunalle silmää, joka katsoo hölmistyneenä, ehkä jopa vähän tylsistyneenä minua. "Piristystä arkeen, kamoon", taputan hevosta kaulalle ja harjapakin kaapattuani karsinaan alan harjaamaan. Kalle pysyy kerrankin paikallaan ilman vetosolmua. "Sä oot ihana heppa! En tosin oo kuullutkaan että sua ei ois kehuttu ihanaks... toisaalta olen alkanut vasta hoitamaan sua. Mutta silti!" Halaan Kallea, joka juttelee minulle hiljaa, hellästi äännellen. Matalat hirnahdukset saavat minut... yllätys-yllätys taas sulamaan onnesta ja rakkaudesta.


"Noin sitä pitää!" Kehun ruunaa heti saadessani satulavyön kiristettyä. Kalle katsoo minua korvat takana. Mutta toinen luottaa minuun ihan selvästi. Silitän toisen kaulaa, ja pian lähdenkin taluttamaan toista kentälle. "Ä-ä-ää, et kiilaa eteen!" Puuskahdan tuimasti, ja pysähdyn. Aina, kun Kalle alkaa kiilaamaan, pysähdyn. Pian ruuna on ihan kiltisti.

"Sillä lailla!" Hymyilen toiselle, viimein kun pääsimme kentälle elossa. "Mitäs sä tykkäät selkään nousemisesta?" Katon vihjailevasti huultaan lörpöttävään Kalleen, joka lepuuttaa toista takastaan. Sitten nousen... hitaasi... vielä hitaammin... pian aivan verkkaisesti selkään. Taputan Kallea. "No loistavasti meni!" Ruuna hörähtää ja pureksii kuolainta allani. Pian maiskutan, jalustimen saadessani sopivan pituiseksi, Kallen liikkeelle. Kerään ohjat, ja alan keskittyä toisen pirteään käyntiin. "Et pehmenekkään ihan noin vaan", totean hevoselle, joka hakee allani vieläkin parin kierroksen jälkeen muotoa. Pian, pitkän ja hartaan lämmittelyn jälkeen kaikki alkaa sujua. Voimmekin melkein heti aloittaa ravin. "Uups!" Keikahdan satulassa eteenpäin, kun ruuna on kompastua omiin jalkoihinsa. "Kyllä se siitä..." totean ruunalle, joka pärskähtää. "Noin! Just noin! Hieno poika!" Taputan ratsua kaulalle, sen jälkeen kun nostimme viimein hienon ravin. Iso hevonen ravasi pehmeästi allani kentän jokaiset kolkat läpi. Sitten koetimme volttia, jonka puolessavälissä nostin laukan. Laukka sujui yllättävän hyvin. Ensin oli haettava kulmissa taas muotoa, mutta pian toinen taipui kuolainta pureskellessa allani loistavasti! Taputan ruunaa ja me pysähdymme.

Hymyilen ja halaan Kallea. "Sehän meni tosi hyvin!" Kehuin ruunaa. "Harjoitellaan myöhemmin vielä ravin nostoa. Muuten meni loistavasti", hymyilen ja silitän toisen kaulaa. "Mutta harjoitus tekee mestarin, eiks niin!" Hymyilen uudelleen.

Hienoa, että et antanut Kallen alkaa temppuilemaan taluttaessa, sillä eihän se olisi hyvä, jos se aina tuntilaisiakin raahaisi mukanaan. Kallella täytyy tosissaan tehdä pitkät alkuverkat, sillä niitten jälkeen se alkaa todellakin pehmenemään ja alkaa kuunnella ratsastajaa. - Pipsa

[Meeba]

Repesin ihan täysillä TÄTÄ tehdessäni. Toivottavasti jotakuta muutakin naurattaa Eli idea oli se että minä (jeah kylläkyllä) yritän ottaa Kallea kiinni tarhasta, jolloin se taas livistää käsistäni, ja jolloin alan kiroamaan. Ja Kalle se kun vaan ajattelee: 'Voi pojat...'

[Meeba]

My only sunshine ♥




Haukottelin ja kiristin viimeiset soljet Kallen kiskoessa ja viskoessa päätään minun laittaessa satulaa paikoilleen. "Nyt toi loppuu!" Murahdan ruunalle, joka katsoo minuun sitten loukkaantuneena. Sitten hellyn, ja halaan ruunaa. "Mutta ihan oikeesti, mun kanssa et pelleile."
Talutin Kallen, saadessani ruunan viimeinkin valmiiksi, ulos, jolloin huomasin satavan kaatamalla. "Hohhoijaa. No eiköhän vaan kaikki alusta." Totesin huokaisten. Kalle katsoi minuun kysyvästi. "Niin siis laitan sulle sadeloimen, Kalle", hymyilen ja talutan toisen takaisen karsinaansa. Silloin ruuna alkoi viskoa päätään.


No ehkä me ei sit mennä vielä reenaas. Taputan ruunaa kaulalle. "Mutta silti vien sut ainakin vähintään laitsalle!" Riisun Kallen ja laitan sadeloimen tilalle. "Näin. Nyt on paljon helpompaa meillä molemmilla." Hymyilen Kallelle, joka pärskii omahyväisesti minulle, kun olen saanut viimeiset soljet kiinnitettyä.

Sitten... ylös, ulos, lenkille! Hymyilen. Huomaan kuinka sakeaa ja rumaa ulkona oli. Ihan harmaata. "Ollaan hetki tossa laitsalla, voin tulla kattelees sun touhuja", hymyilen ruunalle. "You are my only sunshine..." Hyräilen, ja suukotan Kallea. "Äppäp!" Huudahdan toisen jo melkein lähtiessä ryntäämään minun irrottaessa riimun. Kalle kuitenkin pysähtyy käskystäni, jolloin sanoin "VAPAA!" Silloin Kalle vasta sai lähteä. Ja lähtikin. Vauhdilla. Kamalalla vauhdilla laukkaamaan muualle. Heh. Varsinainen poika tuo.

[Meeba]

Me oltiin ridailmessa. i846.photobucket.com/albums/ab30/Meeba10/saderetki.png?t=1285081830 <- tuossa kuvassa vähän makua siitä.

[Meeba]

Falling down!


Taputan Kallea. "Hyvä poika!" Ruuna kuuntelee kehuja mielellään. Olemme suorittaneet juuri tämän päivän treenit. Rapsutan ruunaa hetken, sitten Pipsa tulee näkyviin. "Meeba, mitäs työ siellä teette?" Tyttö pysäyttää pullean islanninhevosen, Bjallan. "Reenailtiin, mentiin ihan perusperusta." Väläytin aurinkoisen hymyni tytölle, joka nousi juuri Bjallan selkään. "Oisko aikaa tulla maastoon? Voisin esitellä siulle samalla polkuja ynnä muita paikkoja", Pipsa taputti tammaa, joka pärskähti kiltisti. "Juu, eiköhän me tän ruunan kanssa voitais tulla jäähdyttelemään kauniisiin metsämaisemiin. Painan pohkeet ruunan kylkeen kiinni. Ravaamme kentän ulkopuolelle. Taputan Kallea. "Onko teillä sujunut ihan hyvin?" Pipsa kysyi lähtiessämme maastopolkua pitkin ratsastamaan. "Juu, tosi hyvin! Kalle on jotenkin niin kiltti, paitsi harmi vaan se vetää tosi paljon!" Naurahdan, ja annan Kallen etsiä tiensä itse pöheikön läpi. "No kiva kuulla. Mutta siitä vetämisestä saisi tulla loppu", Pipsa hymyilee ja vie islanninhevostaan ylämäen taakke.

Hevoset tarpovat pitkin kylmää ja liukasta ruohopolkua, joka johtaa auringon värittämään taivaanrantaan. "Täällä lähellä on uittolampi. Kesällä siellä on tosi ihanan vilpoinen vesi, nyt siellä ei tosin voi uida." Pipsa hymyilee. "Kalle muuten näyttää pitävän siusta", Pipsa kertoo ja katsoo tottuneesti kävelevään Kalleen. "Niin minustakin se pitää... ainakin toivotaan." Taputan komeaa suomenhevosta. Niin. Kalle on paras. Paras konimuskaakkimus, minkä tältä tallilta tunnen. Jatkamme pienen metsälenkin, jonka Pipsa esittelee minulle. Sitten käännymme tallille. Tallinpihassa... näämme jotain kauheaa. Nuorisojengi pelleilee aivan tallin viereisessä ojassa. Pysäytän Kallen metsänreunaan. Samoin Pipsa Bjallan. "Mitä he tekevät?" Kuiskaan jännittyneelle Pipsalle. Kolme pitkää poikaa mätkivät kissanraatoa tiellä. Minä pidättelin raivoani. Sitten minun oli pakko puuttua asiaan. "Mitä te teette?!" Kysyn rääkyen. " Nyt pojat alkavat katsoa minua. Ohjaan Kallen metsänreunaan. Minä en vaarantaisi toisen hevosen henkeä. Vaan nimenomaan omani. "Mitä vittua?" Toinen poika aloittaa. "Niinpä. Mitä vittua te teette tuolle kissalle." Katson kärsivää kissanpentua. "Me tehään ihan mitä me halutaan, just niinku me halutaan, eikä mikään narttu estä meitä tekemästä mitään." Ruskeahiuksinen poika tarttuu minuun ja vetää mukaani. Henkäisen kauhusta. Pipsa pidättelee hengitystään. Pian hän ohjaa hevoset pois, kun on päässyt Bjallan selästä alas. "JÄTTÄKÄÄ MEEBA RAUHAAN!" Pipsa huutaa vihaisesti. "Haluuksäkin liittyä seuraan? Hyvä on." Mustahiuksinen poika tarttui Pipsaan ja veti hänet luoksemme. Olin järkyttynyt. "Te misut ette kerro tästä kenellekkään, ettehän? Muuten käy huonosti." Ruskeahiuksinen poika sanoi ja kiristi otettaan, minä yskien. "Varmaan kerron! Mie kerron mitä te teette miun tallin alueella!" Pipsa räyhäsi. Hänen ja Ellin tallinsa, minkäs sille tekee. "En uskois että kertoisit", mustahiuksinen aloitti ja alkoi kuristaa Pipsaa. Minä potkaisin ruskeahiuksista poikaa ja vetäisin Pipsan pois poikien sylistä. "Niin. Ihan tosi, me kerrotaan." Murahdan jälleen. "Te? Ai nyt säkin liityit kantelijan seuraan?" Yksi poika aloittaa. Minä nyökkään hitaasti. Pian meitä raahataan uudestaan. Nyt vuorot vaihtuivat. Blondi poika tarttui minuun, ja ruskeahiuksinen poika Pipsaan. Sitten me käännyimme heitä kohti kasvo kasvoille päin. Blondi veti minua lähemmäs ja lähemmäs, kunnes olin aivan hänen kasvojensa lähellä. "Kerrotko sä tästä mitään?" Hän piti vyötäröstäni kovakouraisesti kiinni. "E-en..." Rähisen. Pipsalta kysyttiin samaa. Hänkin kielsi. Pojat nyökkäsivät ja työnsivät meidät pois. He lähtivät kaasuttamaan mopoilla muualle. Minä pyörryin jännityksestä hiekkatielle. Olisiko se ohi? TOIVOTTAVASTI OLISI! Päässäni pimeni. Kaikkialla pimeni.