Erikan kaappi

[Pipsa]

Erika
Erikan voit nähdä hoitsunsa Bjallan kanssa.
Vieraile Bjallan karsinalla
TK merkinnät: 6 Tk:ta
Ikä: 13v
Luonne:
Erika on pirtsakka, joskus lähes ylienerginen. Tyttö on myös sosiaalinen eikä hänellä ole tapana olla mustasukkainen. Hän hankkii mielellään ystäviä, mutta haluaa joskus olla rauhassa, tai vaikka kaksin luottoystävän tai hevosen kanssa. Erika viettää mielellään aikaa tallilla piirtämällä muotokuvia hevosista tai maisemapiirroksia laitumelta. Hän tuhlaa aikaansa harvoin paikallaan olemiseen, jollei siinä sivussa ole tarjolla jotain mielekästä hommaa, kuten juttelua kaverin kanssa tai suitsien puhdistusta. Jos Erikalta kysytään, mikään tallityö ei ole tylsä, ja tytöllä on tapana keksiä jotain kivaa puuhaa tylsään päivään.

[erika]

Kiirehdin kohti tallia. Äidin autosta oli puhjennut rengas, joten olin joutunut kävelemään loppumatkan tallille. En pannut pahakseni, koska sää oli mitä parhain. Lämmin kesätuuli pyyhkäisi kasvojani hiukan. Olin aivan innoissani, koska pääsisin ensimmäistä kertaa viettämään aikaa uuden hoitsuni Bjallan kanssa.
Kävellessäni tallin pihaan näin, ettei tallilla ollut vielä juuri ketään. Ei ihme, koska olin saanut äidin lähtemään kuskiksi melko varhain aamusta, olihan vapaapäivä. Oloni oli varsin kevyt, kun ajattelin tulevaa aikaa tallilla.
Astuin sisään talliin. Monet pikkuponit katsoivat minua, luultavasti makupalan toivossa. Huomatessaan ettei mitään ollut tulossa, ne eivät jaksaneet kiinnittää minuun turhaa huomiota. Bjallan karsinan löysin melko pian. Hymyilin nähdessäni, miten se vilkaisi minuun uteliaasti, ja astui hiukan eteenpäin. Se oli syönyt valtaosan heinistään, vain hiukan korsia oli jäljellä.
-Hei, kaunis tyttö, kuiskutin Bjallalle, joka katsoi minua uudestaan.
-Olet tosi nätti, maailman kaunein heppa, suputin ihanalle hoitsulleni. Bjalla näytti pölyiseltä. Päätin harjata sen ulkona.
Kiinnitettyäni tamman riimunnarun tiukalla vetosolmulla, otin käsiini kumisuan. Bjalla värähti harjan osuessa sen kaulalle. Pian se rentoutui pyörivien vetojen hieroessa sitä. Harjaus sujui oikein hyvin, mutta jouduin taistelemaan liki viisi minuuttia yrittäessäni kammeta pois kiveä, joka oli kengän ja kavion välissä.
Kun Bjalla oli puhdas, päätin kävelyttää sitä hieman. Ajattelin ettei vielä olisi aika ratsastaa, tutstuisin hoitsuuni ensin. Bjalla nautti viileiden varjojen alla kävelystä, sillä oli varmasti kuuma.
Viedessäni Bjallan karsinaan ajattelin, että olin onnekas kun sain niin ihanan hoitohevosen. Äidin auton kaartaessa pihaan annoin vielä Bjallalle omenalohkon, ja lupasin tulla mahdollisimman pian taas tervehtimään sitä.

Ihana tarina! Tallin ilmpaiiri on niin rauhallinen ja yksilöllinen! Tykkäsin erityisesti tuosta pienestä puhe kohtauksesta, se oli niin tunnelmallinen. Kerrassaan hieno tarina. vielä voisi jonkun otsikon pistää. Esim. Uusi poni, uudet haasteet. tai jotakin, joka antaisi hiukan ensimakua tarinasta!
-Elli

[erika]

Kesämaastoilua

-Heippa! Nähdään parin tunnin päästä! huusin äidilleni, joka vilkutti minulle kaartaessaan autolla pois tallin pihasta. Astelin sisään talliin kevein mielin. Oli ihana kesäloma ja päivät olisivat täynnä hevosia, hevosia ja vielä lisää hevosia!
Tervehdin jokaista ponia erikseen. Bjallan karsinan kohdalla kaivoin taskustani porkkanan ja juttelin tammalle niitä näitä sen mutustaessa saamaansa herkkupalaa. Se käänteli korviaan puheen suuntaan.
–Arvaapa mitä, tyttö? Ajattelin että tänään voisimme mennä maastoon, selitin Bjallalle. Kerroin sille, mitä olin suunnitellut täksi päiväksi, ja suunnitelmani alkoi kunnon harjauksella.
Kun Bjalla oli puhdas, hain satulan ja suitset. Varmistin vielä sitä ennen, että se oli tarpeeksi tiukasti kiinni puomissa. Tamma vaikutti hieman hermostuneelta, mikä saattoi myös osittain johtua sen ympärillä pörräävistä ötököistä. Sain nopeasti laitettua varusteet ja suuntasin maastopolulle.
Bjalla rentoutui päästessään valoisaan maastoon. Päätin olla rasittamatta sitä kovasti, kuuma päivä kun oli. Tyydyin siis suurimmaksi osaksi käyntiin. Nautin silti täysin siemauksin. Lintu sirkutti jossain puun latvassa ja kukat tuoksuivat. Hyttyset eivät viihtyneet ympärillämme kuumassa säässä. Ajattelin mielessäni, etten tulisi tänne iltaisin, niin kaunista kuin olikin. Itikat matkaseurana eivät innostaneet edes ajatuksena.
Yhtäkkiä jokin rasahti pensaassa. Bjalla valpastui heti ja alkoi hieman tanssahdella. Yritin rauhoitella sitä puheella. Silloin jokin otus (en ehtinyt nähdä mikä) rynnisti aivan edestämme. Siitäkös issikka hermostui. Sekunnin kuluttua se oli pinkonut kovaa kyytiä karkuun ”vaarallista petoa”. Luonnollisesti säikähdin ja horjahdinkin satulassa. Sain kuitenkin tamman pysähtymään. Juttelin sille rauhoittavasti, vaikka sydämeni hakkasikin vielä. Onneksi Bjalla rauhoittui käveltyään hetken ja tajutessaan, että vaara oli ohi. Jälkeenpäin tajusin, että ”vaara” oli ollut jänis.
Otettuani Bjallan yltä pois varusteet, päätin viettää hetken piirtämällä kuvaa huuliaan hassusti höpläävästä Nennystä. Parinkymmenen minuutin kuluttua kun olin tyytyväinen kuvaan, äiti tulikin jo hakemaan.
–Heippa, Bjalla! sanoin vielä hoitsulleni. –Muista varoa pupuja!

Jälleen mukava, sujuvasti etenevä tarina, joka oli helppo lukea. Oikeinkirjoitus oli hyvää, kuten tarinan sisältökin. Etenkin viimeinen lause, "muista varoa pupuja" sai hymyn huulille (: - Pipsa

Tosi kevyttä luettavaa ja ihanaa tallimeininkiä. Puputhan ovat ainainen vaara maastossa joten siskot, pysykää valppaana! : D Komppaan Pipsaa, eli viimeinen 'muista varoa pupuja' kommentti nauratti kivasti. Toivottavasti Bjalla tottelee! : D
Elli

[erika]

Maastoa meidän tyyliin
Saavuin tallille hengästyneenä. Olin kävellyt tallille, mikä sinänsä oli maailman kahdeksas ihme. Olin juossut loppumatkan vilkaistuani kelloon, koska silloin tajusin, että minulla oli yhteensä vaivaiset kolme tuntia aikaa ennen ruokaa, kun mukaan lasketaan yhteensä suunnilleen puolet ajasta vievät kävelymatkat.
-Moi! hihkaisin huomatessani Wican, joka rapsutti antaumuksella Janea otsasta. Nenny näytti olevan vakaasti sitä mieltä, että sekin tarvitsisi huomiota, joten se hörisi meille herkun toivossa.
–Moikka vaan, kaverini vastasi sujauttaen samalla Nennylle porkkanan. Poni näytti nyt erittäin tyytyväiseltä tilanteeseen.
-Bjalla on sitten tuolla laitumella, jos sen perään haikailet, Wicca opasti.
-Oho, kiitti. Olisin varmaan muutoin mennyt etsimään sitä tallista, vastasin hymyillen. Päivä oli täydellinen oman suunnitelmani toteuttamiseen.
-Kuule, mitä jos minä satuloisin Bjallan ja sinä tulisit Janen kanssa meidän seuraksi maastoon? kysäisin kamultani.
-Okei. Pitää vain toivoa sellaista ihmettä, että Jane antaa kiinni, Wicca huokasi ja lähti äsken mainitun ponin perään.
-Heippa, kaunokaiseni! tokaisin Bjallalle, joka ilokseni hörähti hiukan.
-Tänään mennään maastoon, siitä sinäkin tykkäät, huomautin issikalle joka vahvisti asian höpläämällä hihaani huulillaan. Hain hoitsuni ja huomasin, että Wicca yritti houkutella Janea luokseen leivällä. Sidoin Bjallan puomiin ja lähdin hakemaan harjapakkia sekä varusteita.
Piakkoin olinkin valmis, ja Janekin oli antautunut kiinni (tai sitten sitä oli kiristetty sanoen: ”Et saa herkkua jos et tule tänne”). Nousin selkään ja Wicca otti Janen riimunnarusta paremman otteen. Sitten lähdimme matkaan.

Matka kulki melko hitaalla tempolla, mikä tosin sopi hiostavaan ilmaan.
-Ei kannata mennä pitkää lenkkiä, ukkonen taitaa olla tulossa, sanoin viitaten hiukan uhkaavalta vaikuttavaan taivaaseen. Siitä olimme samaa mieltä, joten kävelymme ei ollut ehtinyt kovin pitkälle, kun käännyimme takaisin.
-Voidaanko ravata pikkupätkä? Lopetetaan kun kuntosi pettää, naljailin Wicalle.
-Hah hah, hän vastasi. –Mutta vain vähän, ettei Jane pääse niskan päälle.
Päästin ajatuksia vaeltelemaan Bjallan mukavalta tuntuvan ravin tahdissa. Jane kipitti perässä ihan taluttajansa rinnalla.
Kun olimme tallin pihassa, taivas repesi niskaan. Kiirehdin saadakseni Bjallan mahdollisimman pian suojaan. Tartuin puhelimeeni ja valitsin pikavalinnasta äidin numeron.
-Hei, viitsitkö tulla hakemaan? kysyin äidin vastattua. –Tuossa säässä ei ihan hirveästi huvita kävellä neljää kilsaa!

Heh, tuolla lukee, että Wicca rapsuttelee Janea otsasta, sitten annat Nennylle porkkanan ja Wicca menee ottamaan Janea kiinni tarhasta. : D Virhe(kö)?
Söpö tarina, ja kiva, kun otat siihen muita Flieniläisiä mukaan. Pidin jotenkin tuosta lopetuksesta. Se ei loppunut lauseella: Ja niin äiti tuli hakemaan minua. Hih, tykkään
Elli

[erika]

Polttaa kesämaasto kuuma

-Moikka, menen Bjallaa katsomaan! huusin äidille, joka ilmestyi paikalle mikäs-nyt-unohtui-ilme. Ennen kuin ehdin sanoa mitään, hän osoitti lipaston päällä tönöttävää aurinkorasvaa. Huokasin epäuskoisena.
–Oikeasti, äiti, en halua, aloitin, mutta äiti keskeytti heti.
–Nyt onkin kyse siitä, etten minä halua että sinä palat! hän tiuskaisi. Alistuin ja otin rasvapurkin käteeni. Alkaessani kamppailla korkin kanssa äiti poistui tyytyväisenä. Laitoin purkin takaisin avaamatta sitä ja karkasin pyöräni luo, ennen kuin kukaan alkaisi epäillä. Ajettuani tavanomaiset 40 minuuttia, olinkin tallin pihassa. Jarrutin hiukan liian rajusti, ja kuinka ollakaan vedin lervat pyörän tangon ylitse. Joku, jonka tunnistin Elliksi, pysähtyi eteeni.
–Otatko aurinkoa vai miksi makaat siinä? Bjalla voisi haluta omaa rauhaa, kun Jane ja Nenny härnäävät sitä. Vievät sen eväät, hän huomautti. Nousin virnistäen ylös maasta, joka oli onneksi sekä kuivaa että puhdasta.
–Ai jaa, sitten minun pitää pelastaa issikka vaarallisilta terroristishettiksiltä, kerroin aikeistani.
–Selvä. Ole muuten vähän tarkkana, lämpöasteet ovat kivunneet kolmeenkymmeneen, Elli sanoi ja poistui. Laitumen reunalla huomasin, että pikkuponit tosiaan kirmasivat koko ajan Bjallan eteen ja söivät kaikki löytämänsä apilat sen turvan edestä. Olin riemuissani, kun Bjalla näytti huomaavan minut. Olin käynyt koukkaamassa riimunnarun tallista, ja nyt ryömin aidan ali laitumelle.
–Bjalla, tule tänne, huhuilin hoitsuani, joka tuli minua kohti. Yllätyin huomatessani, että se päästi minut metrin päähän ja karkasi sitten kauemmas.
–Ovatko nuo opettaneet sinulle pahoja tapoja? kysyin muka vihaisena tarkoittaen shettisneitejä. Seuraavalla kerralla sain Bjallan kiinni, ja kiinnitin sen puomiin sinne missä puut vähän varjostivat. Hain Bjallan harjat ja tein harjausrutiinit, joihin minulla oli jostain oppimani järjestys. Kumisuka, pölyharja, pehmeä harja, kaviokoukku, pääharja. Satuloin ja suitsin Bjallan ja lähdimme maastoon.
Issikkatamma rentoutui maaston omalaatuisessa hiljaisuudessa, joka koostui linnunlaulusta, heinäsirkkojen sirityksestä… ja paarmojen surinasta. Grr. Kannustin hetken kuluttua Bjallan raviin karistaakseni vastenmielisen matkaseuran kannoiltamme. Poni hikosi melkoisesti ja hetken mielijohteesta sanoin:
-Aargh, typerä helle! Kunpa sataisi. Siinä samassa korjasin:
-Ei, ei sadetta. Miten olisi noin 17 astetta? Suuntasin Bjallan turvan kohti tallia. Tallipihassa riisuin Bjallan (satulahuopa tuntui ällöttävän hikiseltä) ja aloin pyyhkiä sitä kostealla sienellä. Issikka nautti silminnähden ja katsoi minuun kysyvästi hieronnan loputtua. Lisää ei silti tulisi.
–Ei makeaa mahan täydeltä, minä muistutin. Vein ponin tarhaan ja tavarat paikalleen. Olisin halunnut työntää pääni vesiastiaan. Huomasin, että niskani oli palanut lievästi. Ihanaa. Mitenhän selittäisin äidille, miksi se oli punainen ”aurinkorasvasta huolimatta”… Varmaan sanoisin, etten laittanut sitä tarpeeksi.
–Mikä kyllä on totta, tuumin ajaessani kotia kohti.

Heh, heti tarinan nimen luettuani alkoi päässä soimaan se "polttaa kesäkatu kuuma, hengityksen täyttää savu sekä huuma (tai miten ikinä meneekään : D). Ihana tarina jälleen siulta, sana terroristishettis kuvaa muuten täydellisesti kauhukaksikkoa alias Janea ja Nennyä. - Pipsa (Jolla muuten on kokemusta palaneesta ihosta melkoisesti...)

[erika]

Muisto vain jää – kesälomasta nimittäin

Pyöräilin tavalliseen tapaani tallille kuunnellessani Musen Uprisingia. Hyräilin mukana kohdassa
”They will not force us, they will stop degrading us...”
Samalla ajattelin ohi mennyttä kesää. Pian alkaisi taas koulu ja arkinen aherrus. Melkein tunsin painavan repun hiertävän olkapäitäni.
Inhottavat arkiajatukset haihtuivat kuin poispyyhkäistyinä, kun pääsin tallin pihaan. Näin nimittäin Bjallan laitumella. Issikka nökötti varjossa ja yritti päästä eroon kiusallisista kärpäsistä. Hymy hiipi väkisin huulilleni katsoessani sen laiskaa ilmettä. Aioin kaikesta huolimatta olla ”julma” ja mennä ratsastamaan. Siinä meni Bjallan vapaapäivä – ponin harmiksi,luultavasti.
-Bjalla! Huutelin tammaa astuessani laitumelle. Se höristi korviaan ja katsoi minuun päin. Se huomasi riimunnarun, jolla aioin pyydystää sen, eikä vaivautunut tulemaan vastaan. Lampsin sen luokse päättäväisesti ja napsautin riimunnarun kiinni. Kohta sidoinkin issikan puomiin ja hain harjat.
Bjalla nautti harjauksesta. Huomasin ilokseni, että se oli saanut kihnutettua karvaansa melkoisen määrän sekä hiekkaa, mutaa että pihkaa. Jouduin hinkkaamaan suunnilleen kolme varttia, ennen kuin sain hoitsuni mahdollisimman puhtaaksi. Hain satulan ja suitset tallista. Asetin satulan ponin selkään ja kiristin satulavyön. Saatuani suitsetkin päähän aloin taluttaa Bjallaa kentälle.
-Ei kai se niin kamalaa ole, jos ei aina mennä maastoon? Siellä ei kuule asu yhtään pieniä vihreitä miehiä, juttelin issikalle, kun huomasin, ettei sitä huvittanut mennä kentälle.
Pääsin satulaan onnistuneesti, maiskautin Bjallalle ja annoin samaan aikaan pohkeita. Tamma lähti lönkyttämään uraa pitkin. Nautin päästessäni ratsastamaan. Pian annoin lisää pohkeita ja Bjalla lähti laiskahkoon raviin. Annoin varovasti lisää pohkeita ja ravin tahti kiihtyi vielä hiukkasen. Kevensin miettien samalla mielessäni tahtia ylös, ylös, ylös...
Yhtäkkiä kentän yli sujahti jotain. Jokin typerä varis oli tullut katsomaan kentän tapahtumia. Bjalla järkyttyi valtavasti ja lähti aikamoista laukkaa. En ollut varautunut siihen vaan putosin alas ponin selästä. Takalistoni tärähti maahan. ”Ei hätää, sen kun nousen takaisin selkään”, tuumasin. Mutta mutta, se ei käynytkään ihan niin helposti kuin olin luullut.

Bjalla oli kirmannut ulos kentältä. Sadattelin mielessäni lähtiessäni sen perään. Kun se ei vain kompastuisi ohjiin! Helpotuksekseni näin pelastavan enkelin – tarkemmin sanottuna Jempun, joka oli pyydystänyt pikku karkulaisen. Ravasin hänen luokseen niin kovaa kuin pystyin.
-Sori ihan kamalasti – joku hiton strutsi säikäytti Bjallan ja putosin sen seläastä, huohotin.
-Okei.Onneksi olin tässä lähellä. Se muuten taisi olla varis eikä strutsi, Jemppu huomautti.
-Öh, joo. Taidan vielä tehdä pienen maastolenkin rauhoittaakseni tämän tytön hermoja. Kiitos ihan kauheasti, sanoin ja kipusin selkään.
Pian tölttäsin jo ihanalla issikalla maastopolkua pitkin. Käännyin kuitenkin pian takaisin, syynä porottava auringonpaahde. Tallin pihassa Huuhtelin Bjallan sienellä riisuttuani ensin sen varusteet. Sitten vein sen takaisin laitumelle. Tamma kirmasikin heti takaisin paikalle, jossa se oli ollut tallille tullessanikin. Se asettui popsimaan ruohoa ja lopuksi ”lannoitti” hieman nurmea aidan vierestä.
Lähdin polkemaan kohti kotia. Yritin koskea satulaan mahdollisimman vähän, koska olin tajunnut, että häntäluitani kivisti putoamisen jäljiltä. Äiti luultavasti pitäisi minulle saarnan siitä, ”miten vaarallinen laji ratsastus on, ja kuinka minun olisi parempi pelata vaikka koripalloa”. Ehkäpä vain otan vain vaivihkaa jääpussin pakastimesta ja menen sänkyyn, tuumasin ajaessani alamäkeä poljinten päällä seisten.

Miullakin on kyllä samankaltaiset fiilikset kesäloman alusta, joka oli hyvin kuvailtu! Bjalla osaa tosiaan välillä saada sätkyt aivan mistä tahansa (kuten esimerkiksi vaikka kentän ohi hiipivästä hiirestä... 8)) Etenkin kohta jossa puhuit strutsista kutti nauruhermoja, mukava tarina! - Pipsa

[erika]

Turvaohjeet, turvaohjeet

Olin heti koulusta tultuani syönyt välipalan, ”tehnyt” läksyt ja sännännyt tallille ennen kuin äiti kysyisi miten olen lukenut matematiikan kokeeseen. Sotkiessani vanhalla romukasallani (siis pyörälläni) kohti tallia näin mielessäni opettajamme äkeän ilmeessä, kun hän huomenna vilkaisisi koepaperia. Ikävät ajatukset katosivat heti kun tuttu talli näkyi edessäpäin. Lähes kirjaimellisesti viskasin pyöräni pusikkoon ennen talliin menoa.
Lompsin kohti rakkaan hoitsuni karsinaa. Päättelin sen olevan sisällä kehnon ilmanalan takia, ja arvailuni osui oikeaan. Onneksi. Muuten minua olisi saattanut odotella kokonaan mudanruskea issikka.
-Moi, kultapieni, lepertelin Bjallalle. Tamma tuli nuuhkimaan minua herkkujen toivossa.
-Senkin ahnuri. Jos et pidä varaasi olet kohta läski kuin sika, varoittelin taskujani hamuilevaa Bjallaa.
Ulkona sää selkeni, joten vein Bjallan ulos harjattavaksi. Sidoin sen puomiin ja hain harjat. Pian neidin pää jo nuokkuikin harjanvetojen tahtiin. Olin onnellinen, on niin ihanaa harjata hevosta jota rakastaa koko sydämellään! Tuo onnentunne laimeni kun tuli kavioiden putsauksen vuoro. Bjalla päätti viihdyttää minua tempomalla jalkaansa sinne tänne, niin etten vaan saisi sitä putsattua. Lopulta tarrasin sen koipeen ja pidin kiinni kynsin hampain kunnes sain kavion puhtaaksi. Loppu sujuikin hyvin. Sen jälkeen satuloin ja suitsin Bjallan ja kiipesin selkään.
Suunnatessani kentälle näin Jempun kävelevän tallille. Hän katsoi minua hölmistyneenä. Yhtäkkiä hän kysyi:-Missäs sun kypärä on?
Kypärä? Mitä? Miten niin? Kypärä!
-Argh, olen unohtanut koko potan tallille! Voi apua, ärähdin ja tulin alas selästä.
-Ole kiltti Jemppu, pitele tätä tyyppiä hetki niin haen sen, anelin ja kiirehdin tallille.

Lopulta pääsin kunnolla ratsastamaan. Lämmittelin Bjallaa jonkin aikaa käynnissä. Tein voltteja sekä täyskaartoa ja kokorataleikkaata. Sitten nostin töltin. Se tuntui ihanalta. En koskaan saa issikoista tarpeekseni, rakastan niitä ja niiden askellajeja. Bjalla tempoi hiukan päätään ja vaikutti hermostuneelta, jossain varmaan rapisi jokin. Annoin lisää pohkeita, jotta se saisi muuta ajateltavaa.

Olin ratsastanut varmaan 45 minuuttia, kun ilokseni alkoi sataa. Onneksi olin jo siirtänyt Bjallan käyntiin ja loppuverryttelyt oli tehty. Päätin nousta alas selästä ja taluttaa ponin talliin. Riemastuin huomatessani, että se oli jo kurannut itsensä tällä matkalla. Niinpä jouduin hinkkaamaan sen jalkoja puhtaaksi suunnilleen oppitunnin verran, ennen kuin se oli puhtoinen.
Tätä miettiessäni mieleni takertui sanaan oppitunti. Kokeet? Läksyt? Hups. Sujautin Bjallalle porkkanan ja lähdin takaisin tekemään hommat ja kuuntelemaan äidin saarnaa opiskelun tärkeydestä.

Voi, nää siun tarinat on ihania! Selkeä, hyvinkuvailtu ja hauska tarina jälleen kerran. Sieluni silmin pystyin näkemään siut pitämässä hampaat irvessä kiinni Bjallan koivestam heh :D Jatka samaan malliin! - Pipsa