Wican kaappi

[Pipsa]

Wicca
Wicca rapsuttelee Jane nimistä tammaa ja islanninhevos Bjallaa.
Vieraile Janen karsinassa
Vieraile Bjallan karsinassa
TK merkinnät: 11 Tk:ta
Ikä: 14v

Luonne: Jos kuulet tallista tyytyväistä hyräilyä ja näet hymyilevän ahkerasti hääräilevän tytön, olet törmännyt Wiccaan. Wicca saattaa olla aluksi hieman hiljainen ja ujo tutustuessa, mutta odottappas kun olet ystävystynyt tämän tytön kanssa et välttämättä saa puheenvuoroa. Wicca on nimittäin tunnettu äänekkyydestään ja hyvästä huumorintajusta. Jääräpäiseksi ja räväkäksikin tuota voisi kuvailla. Ja hyväksi se varmasti on tuittupäisten ponien kanssa touhutessa. Maastoilua tuo rakastaa yli kaiken ja kaikenlaista hurjaa menoa.

Ulkonäkö: Wicca on pieni ja hoikka tyttö. Pituutta ei löydy 156 senttiä enenpää. Tytön iho on vaalea ympärivuoden ja tuolla on melkein lapaluihin yltyvät ruskeat hieman laineikkaat hiukset, jotka ovat yleensä auki tai löysällä ponnarilla. vino otsatukka on kasvannut ylipitkäksi ja onkin vedetty yleensä sivulle. Silmät ovat siniharmaat ja niitä reunustuvat pitkät, tummat ja tuuheat ripset. Wicalla on yleensä rentovaatetus, jos ei ratsastamaan ole menossa niin yleensä tuolla on löysät housut ja huppari. Kylmällä säällä tuolla on vielä lämmin koivunvihreä takki yleensä päällä. Ratsastaessa tytöllä on vaalenharmaat ratsastushousut ja ruskeat ratsastuskengät ja niiden kanssa tummemmanharmaat ratsastussukat. Kesäisin päällä on yleensä värikäs toppi ja oikein kuumalla kelillä farkkushortsit.

[wicca]

Oli hurmaava loppukevään aamu, kun isoveljeni hurautti tallin pihaan skootterillaan. Pitkän suostuttelun jälkeen olin saanut veljeni kuskaamaan minut tallille ja hakemaan iltapäivällä pois.
“ Nähdään! “ huikkasin isoveikalleni, kun tuo prutkutteli sinisellä skootterillaan pois pihalta. Suuntasin katseeni talliin päin ja lähdin reippaasti kävelemään kohti sitä.

Avasin oven ja vedin keuhkoni täyteen ihanan tuoksuista talli-ilmaa. Ponit työnsivät päänsä ulos karsinoistaan nähdäkseen kuka tulija oli. Nopeasti ne kumminkin työnsivät päänsä takaisin ja kävivät aamuheiniensä kimppuun. Katselin hevosia ja etsin katseellani karsinaa, jossa majailisi uusi hoitsuni Jane. Hopeanruunikko katseli minua harjansa alta. Hymyilin nuorelle tammalle.
“ Tiesitkös, oon nyt sun uusi hoitaja ”, kerroin shettikselle, joka katseli minua hölmistyneenä.
“ Oletpas sä likainen likka”, totesin ja nappasin riimunnarun käteeni. Menin Janen karsinaan ja annoin ponin nuuskia kättäni. Kosketin tamman silkkistä turpaa. Karsinan takaosassa Nenny katseli puuhiani hetken, mutta käänsi katseensa pian pois. Napsautin narun lukon kiinni riimuun ja lähdin taluttamaan shetua pihalle.

Laitoin Janen kiinni puomiin ja lähdin hakemaan harjapakkia tallista.
Tultuani takaisin huomasin jotain. Nuori tamma ei ollut kiinni puomissa!
Pelästyin pahanpäiväisesti. Entä jos sille sattuisi jotain? Oliko se varastettu? Pian kumminkin näin hopeanruunikon popsimassa ruohoa noin 20 metrin päässä.
“ Jane! “ tiuskahdin ja lähdin hakemaan tammaa takaisin. Eihän se antanut kiinni ottaa, joten hain repustani äkkiä näkkärinpalan ja lahjoin ponin luokseni. Sidoin Janen uudestaan kiinni ja aloitin harjauksen. Jouduin jynssäämään joitakin kohtia ikuisuuden, mutta piakkoin olin valmis, jos ei oteta lukuun sitä taistelua mitä kävin tamman kanssa, kun yritin putsata sen kaviot samalla, kuin humma riuhtoi jalkaansa. Pidin kumminkin pääni enkä antanut nuorukaisen tehdä mitä lystää.

Harjauksen jälkeen otin kameran repustani ja nappasin kuvan hoitsustani. Tämän jälkeen irrotin riimunnarun puomista ja lähdin lenkkeilyttämään Janea maastoon. Tammalla oli puhti päällä ja se oikeastaan kulki edelläni, kuin vierelläni. Pian saavuimme laukkapellolle ja annoin hopeanruunikon kiihdyttää raviin. Shetlanninponi vaihtoi laukkaan ja yritin naureskellen pysyä sen mukana. Muutaman sadan metrin päässä kuntoni petti ja pysäytin Janen joka olisi halunnut jatkaa pellolla kirmaamista vielä pidempää.

Annoin Janen etsiä pellosta hieman välipalaa. Tamma etsiskeli kaikkea syötäväksi kelpaavaa maasta ja nyhti todella tarkasti tietyn alueen ja vasta sitten siirtyi seuraavaan. Nykäisin hieman shettiksen riimunarusta ja jatkoimme matkaa takaisin tallille.

Kuljimme hiljaa vieretysten metsässä pieniä polkuja pitkin kuunnellen samalla linnunviserrystä. Välillä puhelin nuorelle tammalle niitä näitä ja välillä poni hörähti vastaukseksi.

Saavuimme takaisin tallin pihaan. Sidoin Janen kiinni ja harjasin sen nopeasti. Tarkistin vielä kaviot, ettei sinne vain ollut juuttunut iso kivi tai vastaavaa. Mitään ei kuitenkaan löytynyt ja pian päästinkin tamman tarhaansa. Vein harjapakin sisälle paikoilleen. Kuulin kuinka veljeni ajoi pihaan. Hyvästelin vielä Janen ja lähdin takaisin kotiin hymy korvissa asti.

Wicca & Jane

Mukava ja selkeä kertomus päivästäsi Janen kanssa. Sai kohoamaan hymyn huulilleni, hyvä! - Pipsa

[wicca]

Sadepäivä tallilla

“ Aiotko oikeasti lähteä nyt tallille? Siellähän alkaa varmasti pian satamaan ”, äiti kyseli. Hän ei pitänyt siitä että ajattelin lähteä tallille juuri nyt.
“ Aion. Ja menen varmaan pyörällä niin ett joudu kuskaamaan ”, vastasin ja työnsin kaiken tarpeellisen reppuuni. Sähkönsininen sadetakki, porkkanoita Janelle, hansikkaat ja hyttyskarkotteen. Itikoita pyöri aivan holtittoman paljon ulkona nimittäin sää oli niille juuri sopiva. Kostea ja tuuleton. Nakkasin repun selkääni ja nousin pyöräni satulaan. Äiti jäi kuistille katsomaan perääni.
“ Vihdoinkin tallilla!” Riemuitsin. Jätin pyörän nojaamaan tallin seinään. Tervehdin tarhassa olevia polleja ja suunnistin talliin hakemaan riimunnarun Janelle. Lähdin takaisin ulos.
“ Janee, tänne!” Kutsuin shettistä ja se jolkottikin iloisena luokseni. Annoin tammalle porkkanan jonka se hotkaisi nopeasti. Jane polki paikallaan. Se ei tykännyt ollenkaan ympärillä pörräävistä sääskistä. Napsautin narun riimuun kiinni avasin tarhan oven ja talutin sen sisälle talliin. Jätin Janen käytävälle kiinni. Ajattelin harjata sen oikein kunnolla. Hain harjapakin ja aloin sukimaan harjajärjestyksessä tammaa. Se nautti siitä täysin siemauksin ja melkein nukahti siihen paikkaan. Putsasin kaviot, jotka kyllä olivat suhteellisen puhtaat.
Aloin letittämään ponin tuuheaa pitkää harjaa. Katsoin rannekelloani ja huomasin, että minulla oli noin tunti aikaa. Ulkona oli alkanut satamaan. Toivoin, että sade lakkaisi pian. Hain shettistä satulan ja ajattelin totuttaa Janea siihen.
Annoin tamman ensin haistella sitä rauhassa. Sen jälkeen vein sen lähemmäs. Laskin hiljaa satulan Janen selkään. Shettis oli ihmeissään. Mikähän kapistus tuo oikein on? Se tuntui sanovan.
Annoin satulan olla hetken ponin selässä, kunnes nostin sen pois ja vein satulan omalle paikalleen. Annoin tammalle porkkanan palkinnoksi. Päivä oli pitkällä joten vein Janen karsinaansa ja hyvästelin sen. Lähdin polkemaan nopeasti kotiin toivoen, ettei sade alkaisi uudestaan.

[ Anteeksi etten ole hoitanut Janea. Oli tarkoitus, mutta koneemme meni rikki ja kirjasto suljettu säästösyistä. Nyt meillä on uusi kone joten pääsen taas käymään täällä. ]

Juu, ei se mitään, täältäkin päin lakkautettiin just yksi kirjasto. Tarina oli taas sujuva ja hyvin kuvailtu, ihan melkein pystyin kuulemaan itikan ininän korvissani : D. Tästä TK siulle! - Pipsa

[wicca]

Mistä on pienet Janet tehty? Viekkaudesta Tähdistä ja Kuusen neulasista. ( Hyvin omaperäistä : D )

Kuun salaperäisyydestä
Auringon lämmöstä
Sydämen tykytyksestä
Taikuudesta
Ainaisesta ihanuudesta
Nuoruuden ilosta
Jään kimalluksesta
Arvaamattomuudesta

Siitä on pienet Janet tehty.

______________________________________________________

Kysyisin Janesta hieman, että voiko alkaa ajamaan sillä piakkoin tai totuttamaan valjaisiin ja kärryihin sillä olen lukenut, että shettiksillä saa ajaa kolmevuotiaasta ylöspäin ja ratsastaa nelivuotiaana. Ajattelin ,että ajaminen olisi sille hyvää liikuntaakin.

Juu, voit alkaa totuttamaan kärryihin. Tällä hetkellä ratsastuskoulutuksessa ollaan n. talutusvaiheessa, siis että ratsastaja selässä ja taluttaja vierellä. Tästä TK siulle, joten nyt siulla on siis 3 TK:ta! - Pipsa

Ajaminen on kyllä hyvä idea! Jane toivottavasti rauhottuisi. ; ) Muokkaan ylös merkinnät
- Elli

[wicca]

Suomen suvi on lyhyt ja kuuma!

Voi vitsi, kun oli kuuma. Aurinko porotti suoraan niskaani, joka suurella todennäköisyydellä oli palanut. Päälläni minulla oli kangas-caprit, tosi vanhat tennarit ja koivunvihreä t-paita. Poljin pyörääni sen mitä jaksoin tässä helteessä. Onneksi pian olisin tallilla rakkaan hoitsuni luona ja toivottavasti viileässä tallissa.

Vihdoin näin tallin pihan tienpäässä. Jätin pyöräni nojaamaan tallin seinää vasten ja lähdin etsimään Janea. Kävelin laitumen luo, jossa kökötti Janen laidunkaverit, mutta ei Janea. kävin tallissa, mutta ei sielläkään ponia näkynyt.
"Etsitkö jotain?" Elli kysyi takanani.
"Janea. Onko Pipsa kouluttamassa sitä, kun ei laitumella eikä täällä tallissa näy?" vastasin.
"Kyllä sen laitumella pitäisi olla. Pipsa nimittäin hoitaa tällä hetkellä paperihommia", Elli sanoi hieman hämmentyneenä. Hetkonen. Mitä olivat ne oudot jäljet laitumen reunalla. Ei kai vain!

"Jane sinä lurjus!" tuhahdin, kun kävelin metsikössä naru kädessä. Tamma oli keksinyt ryömiä sähköpaimenen ali.
"Jane! Janee!" huutelin, mutta en kuullut vastausta. Olisin pian jo uittolammilla. Täytyisi katsoa sieltä varmuuden vuoksi. Kuulin hirnuntaa lammelta. lähdin juoksemaan sinne ja meinasin useammankin kerran lentää nenälleni. Siellähän se polle kirmasi vedessä. Se kauhoi vettä jaloillaan, teki ilopukkeja ja ravaili sinne tänne. Menin aivan vesirajaan, riisuin tennarini ja menin shettiksen luokse. Tamma yritti karata, mutta sain riimunarun loksautettua lukkoon päitsiin.

Jane ei tuntunut kovinkaan tyytyväiseltä, kun oli jäänyt kiinni. Välillä tuntui siltä, että olisi ehkä helpompaa kantaa poni tallille, kuin kiskoa sitä perässään.
"Ei kuule auta vikuroiminen", käskin tammaa, joka yritti repiä itsensä irti. Onneksi pian olimme tallilla, jossa Ralla talutti Nennyä.
"Kuulin, että Jane karkasi", Ralla sanoi ja hymyili. nyökkäsin ja sidoin ponin kiinni harjauspuomiin. Tämän jälkeen hain harjapakin tallista. Jane oli melkein kuivunut kokonaan helteessä. Harjasin ponin nopeasti, jonka jälkeen lähdin hakemaan kärryjä. Raahasin kärryt Janen viereen irrotin narun puomista ja vein humman kärryjen viereen. Jane tutki uutta esinettä uteliaasti, kokeili jopa hampaillaan voisiko sitä syödä.

Huomasin pian, kuinka kello oli paljon ja minun täytyisi lähteä kotiin. Vein Janen tarhaan annoin sille porkkanan ja kuiskasin sen korvaan.
"Sinulla taisi olla aika kuuma, kun karkasit uimaan." Hyvästelin vielä shetlanninponin ja menin pyöräni luo. Ja sitten kotiin mars!

Täytyy muistaa lisätä alemmaskin sähkölankaa tai pitää aitojen kuntoonlaitto-talkoot, jotta saataisiin ponit pysymään tarhoissaan : D. Onneksi Jane ei kuitenkaan ollut karannut kuin vilvoittelemaan (Jota en yhtään ihmettele, mahtaa tarhassa näin kesällä olla kuuma paksun karvapeitteen alla!) ja sait napattua sen kiinni - mikä olisikaan kurjempaa kuin juosta poninretaleen perässä vaatteet vettä valuvana? Hieno tarina ja oli mukavaa, kun käytit muitakin henkilöitä ja vuoropuhelua. - Pipsa

No huh, en kyllä ihmettele, että ponit karkaavat viileään veteen tällaisella ilmalla. : ) Voi kyllä olla hyvä pistää lisää lankoja aitoihin. Kun yksi oppii, muut tulevat perässä. Talkoot ovatkin hieno idea!
- Elli

[wicca]

Hienoja hyppyjä

Poljin nopeasti tallille päin. Jalkani olivat liekeissä, mutta enhän minä voinut hidastaa, kun tiesin mitä tallilla odotti. Oma pikku hoitsu-Jane. Kello ei ollut paljoakaan, ehkä 9 maissa. Tallin piha näkyi ja poljin vieläkin lujempaa.

Pihassa jätin pyörän nojaamaan tallin seinään ja lähdin katsomaan kultaani. Se makoili Annin ja Nennyn välissä kyljellään. Jätin ponin lepäilemään. Tänään ei ollut kauheankaan kuuma sillä taivas oli pilvessä. Lähdin talliin. Ajattelin tehdä Janen karsinassa suursiivouksen. Hain talikon ja kärryt ja aloin siivoamaan. Kärry oli täynnä ja vasta puolet siivottu. Pyyhin kädelläni hikeä pois otsalta ja vein ensimmäisen likasatsin lantalaan.

Kun olin saanut toisenkin kärryllisen lantaa lantalaan, lähdin hakemaan uusia puruja. Levitin uudet kuivikkeet keskelle karsinaa, Jane saisi itse levitellä ne miten haluaa. Puhdistin myös hoitsuni ruokakupin. Sitten lähdin kohti satulahuonetta, josta kaappasin Janen satulan syliini ja aloin etsiä puhdistustarvikkeita. Pesin satulan kiiltäväksi, suitset saisivat nyt odottaa seuraavaa kertaa.

Otin koukusta riimunarun ja lähdin hakemaan Janea sisälle harjattavaksi. Shetlanninponi ei kyllä millään olisi halunnut lähteä kavereittensa luota. Juoksin tamman perässä varmaankin puolituntia ennen kuin se kyllästyi hippaleikkiin ja antoi ottaa kiinni. Vein Janen talliin ja sidoin käytävälle kiinni. Tallissa ei näkynyt muita. Hain harjapakin ja aloin sukimaan pollea. Tamman karvapeitteeseen oli tullut ikäviä likatahroja, joita hinkkasin jonkin aikaa. Putsasin myös kaviot, joka sujui ongelmitta. Lähdin taluttamaan ponia maneesiin sillä kentällä oli tarpeeksi tungosta, nimittäin Meeri ja Risto ja myös Jemppu ja Hermanni.

Maneesissa kasasin esteitä korkeudeltaan 40 - 60cm. Tämän jälkeen päästin Janen vapaaksi. Huidoin hieman raipalla saadakseni Janen raviin. Ohjasin sen esteen luo, jonka se hyppäsi ongelmitta. Seuraavalle esteelle se myös tuli ravissa ja hyppäsi senkin helposti. Seuraava oli 60 senttinen este ja Janen jalat hipaisivat hieman puomia, mutta se ei pudonnut.

Hienojen hyppyjen jälkeen otin tamman kiinni ja purin esteet maneesin reunalle. Tämän jälkeen lähdin shettiksen kanssa pienelle maastolenkille. Annoin Janen mennä ihan omaa vauhtia, joka tarkoitti todella hidasta löntystelyä. Taskustani alkoi soida Apulannan Armo.
“ Niin mitä äiti? ” vastasin kännykkääni. Kännykästä kuului hieman ärtynyttä valitusta siitä, kun oli vielä tallilla ja pitäisi olla jo kotona syömässä.
“ Juu, juu ”, vastasin rennosti ja suljin puhelimen. Lähdin viemään Janea takaisin tallille. Harjasin sen nopeasti ja annoin leivänpalan. Sitten lähdin polkemaan kotiin.

Ihana tavallinen tallipäivä kerrottuna kivasti ja minusta tavallisuus välillä on hyvää. Ei tarinoissa aina tarvitse olla pääjuonta tai muuta ihmeellistä tapahtumaa. Kirjoitusvirheitä ei näy ja kappaleet ovat kevyitä. Tk sinulle!
Elli

[wicca]

Harjoittelua ja lisää harjoittelua.

Kaappasin talikolla ison sontakasan ja heitin sen kottikärryihin. Olin tullut aikaisin auttamaan Elliä ja Pipsaa karsinoiden putsaamisessa, sillä minua ei huvittanut ollenkaan olla kotona serkkuni takia. Jep, serkkuni Meri oli mitä kauhein valittaja ja hänen täytyi nukkua minun huoneessani. Todella mukavaa. Hän valitti, kuinka olen järjestellyt tavarat kaappeihin huonosti heti ensimmäisenä herätessäni aamulla. Miksi ihmeessä hän edes sinne kurkisti.
Kärryt olivat täynnä ja karsina puhdas, joten lähdin viemään likaiset purut lantalaan. Kävin hakemassa matkalla takaisin hieman lisää puruja, jotka kippasin sitten karsinaan. Potkin puruja hieman tasaisemmiksi, kunnes Elli pyrähti paikalle.
“ Mä hoidan tuon vikan jos sopii?“ Hän kysyi ja kaappasi kärryt ja talikon minulta. Nyökkäsin ja lähdin hakemaan Janea isolta laitumelta.

Kävelin laitumen reunalle ja kutsuin söpöä shettis - hoitsuani.
“Janee! Tänne näin!” Yksi polleista nosti päänsä ruohosta ja katsoi minua. Se kumminkin painoi päänsä takaisin. Lähdin tarpomaan laitumen toiseen päähän, jossa hopeanruunikko keräsi vatsaansa varmaan koko talven varalle tuoretta ruohoa. Ajattelin juuri laittaa tammelle riimun, kun se pyrähti Nennyn kanssa juoksuun. Kirosin hiljaa itsekseni ja lähdin karkulaisen perään.

Kun vihdoin olin saanut tamman kiinni vein sen tallin pihaan, sillä ajattelin laittaa sille valjaat, enkä alkaisin niitä tänne asti kantamaan. Sidoin Janen harjauspuomiin ja hain sisältä suitset, valjaat ja harjat ja samalla matkalla tallin seinän vieressä olevat kärryt.
Harjasin Janen puhtaaksi ja putsasin kaviot. Aloin valjastamaan Janea.
“ Mites tää nyt menikään?” mietin ääneen samalla, kun katsoin kaikkia remmejä. otin repustani hevoskirjan ja sieltä sivun, jossa opetettiin valjaiden laitto. Seurasin ohjeita tarkkaan, kun kiinnitin remmejä kiinni toisiinsa ja kärryyn. Tarkistin vielä kaikki hihnat, jonka jälkeen irrotin riimun puomista.
“ Noniin Jane tuleppas nyt”, vetäisin hellästi riimusta, jonka olin kiinnittänyt suitsiin. Jane otti askeleen ja toisenkin, kunnes pelästyi, kun kärryt sen perässä lähtivät seuraamaan sitä.
“ Älä pelkää. Ei se sua syö” , kannustin tammaa, joka otti taas pari askelta, katsoi taakseen ja ymmärsi, etteivät kärry ollut vaarallinen.

Taluttelin shetlanninponia tallin pihassa. Kehuin tammaa ja rapsuttelin sitä korvan takaa. Sitten irrotin riimun ja otin ohjista kiinni. Peruutin pollen selän kohdalle ja maiskautin. Kastanja ei oikein ensin tajunnut mitä sen pitäisi tehdä, mutta muutaman maiskautuksen jälkeen se lähti liikkeelle. Vedin hieman vasemmasta ohjasta saadakseni ponin kääntymään vasemmalle ja sitten oikeasta saadakseni sen oikealle.
Pienen harjoittelun jälkeen pysäytin shettiksen ja kehuin sitä vuolaasti.
“ Hyvä Jane! Tosi hyvä!” Otin kärryn pois ja aloin irrotella valjaiden remmejä. Kun olin valmis vein valjaat talliin ja harjasin Janen pikaisesti. Hain sille vielä porkkanan palasen, jonka se otti ilomielin vastaan. Lähdin taluttamaan Janea takaisin laitumelle.
Rapsutin sitä vielä otsasta ja päästin sen vapaaksi. Tamma lähti rajuun pukkilaukkaan, joka sai minut nauramaan. Pukittelun päätteeksi poni kellahti kyljelleen nurmikolle nauttimaan auringosta. Minä taas lähtisin kotiin sietämään serkkuani.

Siivoamiseen on tosiaan hyvä purkaa ärtymystä, kokemusta on! Janen kanssa olette hienosti edistyneet koulutuksessa ja eihän sitä koskaa tiedä, millainen liitokavio kärryjen eteen Janesta tulee (: - Pipsa

[wicca]

Ei niin mukava päivä

Poljin pyörälläni kohti ponitalli Flieniä. En ollut pitkään aikaan siellä käynyt, kiireitteni taikka laiskuuteni takia. Ehkä syynä olivat molemmat. Maahan oli satanut pieni kerros lunta ja se narskui pyöräni renkaitten alla. Pelkäsin kaatuvani ojaan. Sen verran liukas tie tallille oli, kypäräkin oli jäänyt kotiin. Saavuin tallin pihaan ja talutin ajokkini nojaamaan tallin seinää vasten. Vedon pipoani syvemmäs päähän ja suljin paksun mustan hupparini vetoketjun paremmin. Kylmä tuuli heilutteli hiuksiani ja sai minut värisemään.
“Samperi soikoon ku on kylmä…” kirosin hiljaa itsekseni ja lähdin kohti tarhaa, jossa hoidokkini suurella todennäköisyydellä oli. Siellähän Jane seisoskeli keskellä tarhaa muiden hevosten kanssa. “Jane! Tänne Jane!” kutsuin ponia, mutta turhaan, se käänsi hieman päätänsä ja pian käänsikin sen pois. Tuhahdin ja lähdin sisälle talliin hakemaan vangitsemisvälineitä ponskille.
Tallissa oli ihanan lämmin, vedin keuhkoni täyteen tuota ihanan hajuista tallintuoksua. “ Heippa sullekkin.” Pipsa sanoi ja käveli luokseni. Nyökkäsin vastaukseksi. “ Jane on ollu tänään tosi rasittavalla päällä. “ tuo huokasi ja pyöräytteli silmiään. Katsoin tyttöön kysyvästi. “ Aamulla se potki seiniä odottaessaan kärsimättömänä aamuheiniä ja kiukutteli Annille. Sen jälkee se täyty kiskoa tarhaan.” Suustani pääsi pieni huokaisu. “ En mäkää kyllä tonne kylmään mielelläni lähtis.” sanoin ja kaappasin riimun ja -narun mukaan lähtiessäni takaisin ulos.
Kutsuin tammaa hetken tarhan portilta, mutta eipä shettis ollut moksiskaan. Kapusin aidan yli tarhaan ja kävelin rauhallisesti hopeanruunikon luo. Kun olin metrin päässä ponista, se pinkaisi täyttä laukkaa tarhan toiseen päähän. Murahdin ja lähdin Janen perään. Kyllä se jäisi jossain vaiheessa kiinni.
Saatuani tamman kiinni (joka ei todellakaan ollut helppoa) lähdin taluttamaan sitä talliin, mutta eipä shetlanninponi ollut kanssani samaa mieltä vaan yritti riuhtoa itsensä irti ja hyppimällä pystyyn. “ Nyt loppu!” Ärähdin kiukuttelijalle ja sain sen jotenkuten kävelemään nätisti. Edelleen tuo luimi ja yritti jopa näykkäistä. “ Oho! Toihan voittaa kohta Nuutin.” Mellu sanoi ja katsoi ärhäkkää nuorta ponia. “ Huonopäivä sillä varmaankin. “ Tokaisin ja talutin tuon ovesta sisään. Janen jalat olivat aivan kuraiset joten vein tuon pesupaikalle. Harjaamalla noita mutaklönttejä ei nimittäin irti saisi. Aloin pesemään tytön jalkoja, mutta Jane keksi uuden kepposen. Se töytäisi itsensä minua päin jolloin suihkutin omat housuni litimäriksi. “ Nyt paikallasi!” Komensin tottelematonta ponia ja pesin tuon loppuun. Sen jälkeen kuivasin tuon tummat jalat ja siirsin tuon käytävälle kiinni. Hain harjapakin ja aloin sukimaan hoitsuani. Jane tanssi paikallansa ja kuopi maata. Sitä ei todellakaan huvittanut seistä paikoillaan. Toruin ponia ja jatkoin työtäni. Jalat eivät meinanneet nousta ja jos nousivat Jane yritti riuhtoa ne pois otteestani.
Loppua päin tamma rauhoittui ja suostui seisomaan kiltisti paikallaan. Vein harjat pois ja hain palasen ruisleipää pikkuponille. Annoin sen Janelle ja rapsuttelin sitä otsasta. “ Kyllä sullakin on lupa joskus kiukutella, mutt sovitaan ettei kovin usein, ok? Anteeksi kun en oo käyny täällä hoitamas sua. Mä yritän tulla useammin jookos. Ei sussa oo mitään vikaa vaan mussa, kun oon näin laiska ja mulla on kiireitä. “ Vein Janen takasin tarhaan ystäviensä luo ja lähdin itse polkemaan kotia päin.

Jane tosiaankin osaa olla välillä melkoinen kauhukakara (nimimerkillä kokemusta on!) ja sen kanssa saa repiä hiuksia päästään, joten hyvin kuvaava tarina tammasta. Mutta, onneksi sen kaiken kiukuttelun unohtaa yhdellä koiranpentu-ilmeellä :"D - Pipsa

[wicca]

Varkaus

tinypic.com/r/2cfz808/7

Tällänen chibi tyylinen pikku kuva. Jane on päässy karsinasta vapaaksi ja yrittää pikku varkautta. Tästä ei tarvi antaa Tk:ta

Voi kun söppänä Jane! Kyllä tästä TK siulle rapsahtaa, hieno piirros kun on :3 - Pipsa

[wicca]

Laukkaa poni, laukkaa


“Nyt loppuu pullistelu! “ Tiuskahdin ja yritin vetää Janen satulavyötä tiukemmalle. Oli tarkoitus mennä Meerin ja Riston kanssa maastoilmaan, mutta hoitoponiani ei nyt kiinnostanut tämä asia yhtään.
“Onnistuuko?” Meeri kysyi ja kurkisti Janen karsinaan.
“Maybe, maybe not. “ vastasin ja sain yhden reiän ylemmäs vyötä. Luovutin ja päätin kiristää satulavyötä lisää pihalla, kun tamma olisi lopettanut pullistelun. Otin suitset käteeni ja hieroin kuolaimia lämpimämmiksi käsissäni. Jane otti ihme kyllä kuolaimet helposti suuhunsa ja suitsien laittaminen muutenkin onnistui nopeasti.

Talutin shettiksen Riston perässä pihalle ja laskin jalustimet. Nousin kevyesti tamman selkään. Jalustimet olivat juuri sopivat. Kiristin satulavyötä vielä selästä käsin.
“Minne mennään? “ Meeri kysyi suokin selästä. Mietin hetken päässäni maastoreittejä.
“ No, mä en uskalla vielä lähtee Janen kaa maastoesteille, ku ei sill oo varmaa hypitty paljoo. Mennään metsäpolkuja pitkin sille kivalle hiekkatielle ja käydään laukkapellolla. “ Sanoin ja painoin pohkeeni Janen kylkiin ja kokosin ohjat.

Risto meni edellämme rennosti köpötellen ja minä Janen kanssa takana reippaasti kävellen. Puhuimme kaikenlaista maan ja taivaan väliltä kulkiessamme kiemurtelevia metsäpolkuja pitkin.
“Ajattele pian on joulu. “ Meeri sanoi.
“ Jes! “ Hihkaisin innoissani. Unelmoin pipareista, joulutortuista, glögistä. Pian täytyisi kaivaa joululaulu cd-levyni esiin kaapin kätköistä. Kyllä, minä rakastin joulua enemmän kuin muita juhlia.

Saavuimme hiekkatielle. Katsoin ylös, taivas oli ihanan raikkaan sininen, enkä nähnyt yhtäkään pilvenhattaraa. Ilma oli viileä. Onneksi olin pukeutunut lämpimään uuteen koivunvihreään takkiini.
“ Ravataanko? “ Kysyin ja katsoin edellä menevää Meeriä. Hän nyökkäsi. Kannustin Janen raviin ja valmistauduin shettiksen ihanaan tikitysraviin. Aloin taas haaveilla Joulusta ja en tajunnut keskittyä ratsastamiseen. Risto ja Meeri olivat päässeet jo kauas. No olihan Risto paljon suurempi. Silloin Jane alkoi vetää upeaa pukkisooloaan. En ollut varautunut rajuihin pukkeihin, joten lensin, kuin leppäkeihäs maahan.
“ Sattuiko?” Kuulin Meeri kysyvän ja nousin pystyyn maasta. Katsoimme toisiamme hetken, kunnes saimme molemmat armottoman naurukohtauksen.
“ Näytit ihan supermieheltä, kun lensit selästä! “ Meeri hekotti naama punaisena.
“ Supermaan!” vastasin ja otin upean teräsmies asentoni.

Otin Janen kiinni ja pyyhin pölyt pois vaatteistani. Jatkoimme matkaa eteenpäin. Pian tulimmekin laukkapellolle. Katsoimme toisiamme. Nyt olisi kunnon laukan aika. Annoin ponille laukka-avut ja pikkutamma lähti liikkeelle kuin raketti. Meeri laukkasi vierellämme tyytyväinen ilme kasvoillaan. Itsekin hymyilin leveästi. Jane ei varmastikaan ollut nopein ja sillä ei ollut mukavin laukka, mutta rakastin tamman ihanaa pikkuponi laukkaa paljon, todella paljon.

Laukan jälkeen lähdimme kohti tallia.

W ♥ J

[wicca]

Mun kullannuppu Jane <3



Väkerisin tälläsen runon Janesta paperille. Skanneri pilas laadun : (

Hihii, suloinen kuva :3! Kuvastahan näkeekin selvästä sen pörröisen tukan, jonka alla ne nappisilmätkin varmaan piilottelevat. Siulla ja Janskilla synkkaa hoitojen perusteella oikein hienosti (: - Pipsa

[wicca]

Kuratyttöjä & Tutustumista


Painoin pohkeeni Janen kylkiin kannustaen sen raviin jutellen samalla takanani kulkevalle Rallalle.
“ Meijä ruotsinope alko itkee tunnilla, ku me oltiin niin kauheita ja sitte se häinpäs”, kerroin koulupäivästäni ja kuulin Rallan naurun takanani.
“ On se kyl vähä herkkä suuttuu, mutta alkaa itkee kesken tunnin!” Ralla naureskeli.
Puhuimme vielä hetken kauheista opettajistamme. Oli kyllä totta, että luokkaani voisi verrata mielisairaalaan.

Saavuimme laukkatielle ja Jane alkoi tanssahdella innostuneesti, samoin Nenny.
“ Eiköhän ole laukan aika “, Ralla sanoo ja katsoo minuun.
“ Kisataanko?” Kysyin.
“ Okei, valmistaudu häviöön”, tyttö vastasi ja katsoi minua kilpailuhenkisesti. Annoin ponilleni laukka-avut ja se lähti omaan ponimaisen keinuvaan laukkaansa. Nenny tuli pian vierellemme ja näin sen ratsastajan virnistävän leikkisästi mulle, kun mustanruunikko kiiti ohitsemme. Mutta Jane ei halunnut hävitä, se alkoi kiihdyttää ja sai pian Nennyä kiinni. Tuuli tuiversi korvissani ja keskityin täysin ratsuni liikkeiden myötäilyyn. Oli varmasti upea näky, kun kaksi Shetlannin-ponitammaa kiisi hiekkatiellä vierekkäin. Tie oli kurainen, tamman jalat ja mahanaluinen olivat kurassa ja mömmössä.

Maaliin ei ollut enää pitkäkään matka Jane laukkasi Nennyn ohi ja voitimme puolella hevosenmitalla. Tein pidätteen siirtäen pollen raviin antaen sen ravailla rauhassa hetkisen ennen kuin pudotin sen käyntiin ja käännyin katsomaan kilpakaveriani.
“ Wou! Tolla menolla voitatte ne peltolaukka kisat”, Ralla kehui meitä. Nenny tanssahteli vielä hetken. Sillä näytti olevan energiaa vielä jäljellä. Jane oli hiestä märkä, enkä ihmetellyt olihan kilpaa laukkaaminen aika rankkaa. Lähdimme takaisin tallille rauhallisesti köpötellen.

Tallinpihaan saapuessamme näin ensimmäisenä Vilin ja Jempun pihalla. Jemppu talutti valkoista ponia juuri tarhaan.
“ Oottepa te kuraisia!” Tyttö sanoi ja katsoi meitä ihmeissään. Huomasin, etteivät ponit olleet ainoita mutahirviöitä. Ratsastushousuistani oli tullut harmaa-ruskeakirjavat. Virnistin Jempulle ja laskeuduin Janen matalasta selästä. Talutin tamman pesupaikalla, pesten sen. Kun olimme valmiita päästin pesuboksiin Nennyn ja Rallan.

Sidoin ponin käytävälle ja kuivailin sitä, kunnes heitin lopulta fleeceloimen hopeanrautiaan selkään ja vein sen karsinaansa rouskuttelemaan heiniään.
Suuntasin kohti tarhaa. Olin saanut ryhtyä Bjallan toiseksi hoitajaksi. Tamman tunnistin tietenkin ja hieman tiesin sen luonteestakin, mutta suurempaa tuttavuutta en islantilaiseen ollut tehnyt.

Otin maahan jätetyn riimunarun ja aukaisin tarhan oven. Tällä hetkellä siellä oli vain Anni ja Bjalla. Kutsuin islanninhevosta nimellä, mutta se jäi vain katselemaan minua epäluuloisena. Kävelin rauhallisesti tamman luo ja kosketin sen kaulaa.
“ Ei sun mua tarvitse pelätä”, sanoin hiljaa ponikokoiselle hevoselle. Silittelin sitä hetken lopuksi napsauttaen narun riimuun kiinni. Talutin lehmäkirjavan talliin ja sidoin sen käytävälle.
“ Tuun kohta”, sanoin issikalle. Hain harjapakin valiten sieltä pehmeänharjan. Aloin hellästi sukimaan tammaa samalla hyräillen sille. Bjalla oli edelleen hieman epäluuloinen minua kohtaan ja luimisteli välillä. Satulahuoneesta kuului kolinaa ja ärsyyntynyttä murinaa. Bjalla sai kohtauksen alkaen tanssahtelemaan käytävällä.
“ Soo, rauhassa nyt, ei hätää”, rauhoittelin islantilaista saaden sen rauhoittumaan jotenkuten. Menin vihaisena satulahuoneeseen. Viitsikin joku möykätä tuolla lailla. Näin Emin keräämässä harjoja lattialta.
“ Sori, oon tällänen kömpelys ja pudotin Kallen harjat lattialle”, tyttö pahoitteli.
“ Öö.. Joo ei mittään. Bjalla sai vaan sätkyt”, sanoin nolosti.
“ Bjalla? Ootko sä vaihtanu Janen Bjallaan?” Emi kysyi epäluuloisesti. Me olimme Janen kanssa, kuin paita ja peppu. Eli toisin sanoen erottamattomat.
“ En. Hoitelen sitä nyt Janen ohelle”, vastasin ja lähdin takaisin issikan luo.

Aloin putsata tamman kavioita. Se nosti ne oikein kiltisti. Kaviot putsattuani selvittelin hevosen tuuheaa runsasta harjaa, jossa riitti takkuja. Selvittelin myös häntäjouhia.
“ Mä en tänään taida ratsastaa sulla vielä, kun ei kunnolla tunneta”, sanoin ja uskoin, ettei se haitannut tammaa. Hain sille pienen vaalean leivänpalan. Lehmänkirjava islantilainen otti lahjani mielellään vastaan. Lopuksi talutin Bjallan tarhaan, jossa se näytti olevan kotonaan Islannissa, niin karulta luonto tällä hetkellä näytti täällä hieman etelämpänä Suomessa.

sun aktiivisuus on kanssa ihanaa katseltavaa. Tarinoita tulee ihan runsaasti, mutta myös laatu on kohdallaan! Jatka toki samaan malliin!
- E
Kiitos! Uskonpa, että ahkeruuteni johtuu, kun on nyt ollut syysloma eikä paljoa tekemistä niin olen noita tarinoita rustaillut : D
~W

[wicca]

Mä oon sitte tehny uuden kuvauksen ittelleni ja löytyy siell muiden joukosta ja ikä nyt 14
Muokattu! - Pipsa kuittaa

[wicca]

// En nyt pysty tarinaa kirjoittamaan, joten laitoin tähän Jäähyväiset-laulun sanat.

On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa
nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa
jäi jälki sydämiimme, jälki unelmiin
teille laulamme nyt näkemiin


Turvallista matkaa me toivotamme näin
On aika purjeet nostaa ylöspäin
Turvallista matkaa aalloilla elämän,
kanssa hyvän ystävän

Ei huomispäivän teitä voi kukaan aavistaa,
on joskus kyyneleitä ja joskus naurattaa
on yksi joka pystyy, kaiken ymmärtää,
Jeesus vierellemme aina jää


Turvallista matkaa me toivotamme näin
On aika purjeet nostaa ylöspäin
Turvallista matkaa aalloilla elämän,
kanssa hyvän ystävän

Kiitoksia ihanista hoitohetkistä hoitopolleille ja koko Flienin väelle.