Meerin kaappi

[meeri]

Rakas hoitohevoseni...

... on tehty:

R - reippaudesta
I - ihanuudesta
S - suloisuudesta
T - toffeesta
O - omenoista


... se sisältää myös:

R - rohkeutta
I - iloa
S - sisukkuutta
T - tarmoa
O - omapäisyyttä


Noista aineksista on rakas hoitohevoseni tehty!



Tosiaan, näistä on Ristot tehty! Söpö sydän :3 15 TK jo! - Pipsa

[meeri]

Maastoilemassa

Aurinko paistoi ja pari harmaata pilvenhattaraa leijaili taivaalla. Viileä syystuuli puhalsi ja sai vilunväreet kulkemaan seässäni. Astuin nopeasti talliin ja läimäytin hiljaa oven kiinni. Kävelin kohti Riston karsinaa ja pari uteliasta päätä kurkisti karsinoista. Rapsutin jokaista vuorollaan, kunnes saavuin Riston karsinalle. Pujahdin karsinaan ja annoin pojalle ison halin.
- Heissuli kulta! Tänään mennään maastoon, kerroin ruunalle, joka kuunteli tarkasti. Se hörähti vastaukseksi ja käväisin hakemassa pojan harjapakin. Harjasin vaaleanrautiaan karvan kiiltäväksi ja putsasin kaviot hyvin. Selvittelin hetken Riston harjaa, mutta jätin sen sitten kesken. Astuin ulos karsinasta ja lähdin hakemaan Riston varusteita. Hyräilin hiljaa yhtä biisiä.

Baby you're all that I want
When you're lying here in my arms
I'm finding it hard to believe
We're in heaven..

Suustani pääsi pieni kiljahdus, kun törmäsin vauhdilla johonkin. Nousin pystyyn ja pyyhin pölyn vaatteistani.
- Öh.. sori, mumisin ja huomasin edessäni seisovan Wican.
- Ei mitää, mun olis pitäny kattoo eteeni, tyttö sanoi ja kasvoilleni ilmestyi pieni hymynpoikanen.
- Ootko menos ratsastamaan? kysyin ja katsoin Wican päällä olevia ratsastusvaatteita.
- Juu, aattelin mennä Janella maastoon, tyttö vastasi hymyillen.
- Mäki aattelin. Tuutko mun ja Riston kans? kysyin ja menin satulahuoneeseen.
- Joo voidaanhan me, Wicca vastasi ja lähti laittamaan Janea valmiiksi. Nappasin Riston varusteet ja kävelin reipaasti takaisin karsinalle. Menin sisään ja heitin satulan ruunan selkään. Suoristin huovan ja kiristin vyön.
Sitten kieputin hallitusti pintelit Riston jalkoihin ja taputin ruunaan lihaksikasta lapaa. Poika katseli puuhiani ja huomasin innostuneen pilkkeen sen ruskeissa silmissä.
- Me mennäänkin maastoon Wican ja Janen kanssa. Saat vähän seuraa. Ja vaikka Jane onkin pieni niin kyllä se perässä pysyy, huomautin Ristolle ja laitoin sille suitset.

Talutin ruunan ulos ja aloin kiristää satulavyötä. Samassa Wicca ja Janekin tulivat tallista. Hymyilin tytölle ja laskin Riston jalustimet. Ponnistin ketterästi ruunan selkään ja odotin Wiccaa.
- Noniin. Mihin ratsastetaan? kysyin, kun molemmat olivat valmiita.
- Mennäänkö tota metsäpolkua ja tullaan takasi hiekkatietä missä ei liiku paljoa autoja? Wicca ehdotti.
- Joo mennään vaan, vastasin ja käänsin Riston metsää kohti. Ruuna pärskähti innostuneesti ja lähti reippaasti matkaan.
- Pruut poika! Ei tää oo mikään kilpailu, toruin Ristoa ja pidätin sen rauhalliseen askellukseen. Vilkaisin Wiccaa vieressäni ja hän näytti oudon pieneltä. Sitten muistin, että oma ratsuni oli paljon korkeampi, kuin Jane ja naurahdin.
- Mitä sä naurat? Wicca kysyi ja katsoi minua oudosti.
- Ei mitään, vastasin ja hymyilin leveästi.

Polku oli sen verran leveä, että mahduimme hyvin ratsastamaan vierekkäin. Metsä oli hiljaisempi, kuin kesällä, mutta kyllä siellä silti eloa oli. Risto hidasti ja jäi tuijottamaan pusikkoon.
- No mikä sielä nyt on, kysyin hevoselta ja katsoin mitä se pelkäsi. Samassa iso jänis loikkasi pensaasta ja Risto loikkasi taaksepäin. Wicca rauhoitteli Janea, joka katsoi epäluuloisesti jäniksen perään. Ajoin Riston rauhallisesti toisten vierellä ja hymyilin pienesti Wicalle.
- Tää Risto on välillä aika hölmö, sanoin hiljaa. Hetken hiljaisuuden jälkeen Wicca kysyi:
- Ravataanko?
Hymyilin ja kannustin Riston reippaaseen raviin. Jane kiristi tahtiaan ja pysyi vieressämme. Wicca pomppi ponin tikitysravissa ja tunsin naurun kuplivan sisälläni. Tiesin kyllä, että shettiksen tikitys on erilaista, kuin suokin ravi, mutta en voinut olla nauramatta. Wiccakin yhtyi nauruun ja pian me molemmat pompimme ratsujen selässä holtittomasti.
Kun naurukohtaus vihdoin loppu ryhdistäydyin ja jatkoin kevennystä.

Pian pidätimme ratsut käyntiin ja jatkoimme matkaa puhellen ja naureskellen.

Sitten saavuimme hiekkatielle, josta ol ivain lyhyt matka tallille.
- Otetaanko laukkakisa? kysyin Wicalta ja virnistin.
- Okei, tyttö vastasi ja kannusti Janen laukkaan. Vasta pian tajusin, että kisa oli jo alkanut!
Kannustin Riston nopeaan raviin ja tartuin sen harjaan. Annoin ruunalle lisää ohjaa ja aloimme saavuttaa toisia. Talli häämötti jo edessä ja Jane johti vain puolella hevosen mitalla. Kirimme aivan heidän vierelleen, mutta sitten täytyi jo hidastaa.
- Sä otit varaslähdon! huudahdin Wicalle. Risto ja Jane olivat uupuneita lenkistä ja liuúin alas selästä.
- Se oli ihan reilua! Huomioi, että Ristolla on kakskertaa pidemmät jalat, ku Janella, tyttö paasasi ja nauroi. Tiesin kyllä tuon, mutta silti.

Hymyillen talutin Riston karsinaan ja riisuin siltä varusteet. Ruunan toffeenvärinen karva oli hikinen, joten aloin kuivatta sitä pyyhkeellä. Sitten harjasin sen hyvin. Pyyhkäisin otsaltani hikinoron, joka oli tiukan kisan aikaansaannos. Tarkistin Riston jalat ja kaikki oli kunnossa. Annoin ruunan turvalle pusun ja vein varusteet putsauksen kautta pois.
Sitten menin katselemaan Janen karsinalle Wican hoitopuuhia.

Loppu.

Perinteinen, hyvin toteutettu realistinen kertomus normaalista talliarjesta, nice! Hetkittäin pystyin kuvittelemaan ponikaksikon tipsuttelemassa vierekkäin ja teidät nauramassa niiden selässä :> - Pipsa

[meeri]

Treenausta kisoihin

Saavuin tallille kello kymmenen aikoihin. Kävelin reippaasti Riston karsinalle ja menin tervenhtimään ruunaa. Rapsuttelin sitä ja tarkistin, että se oli kunnossa. Kiinnitin r-narun riimuun ja talutin Riston pesupaikalle. Kengitetyt kaviot kopisivat kovaa kivilattiaa vasten. Laitoin pojan kiinni molemmin puolin ja käväisin hakemassa harjapakin. Aloitin kuitenkin pesemällä Riston. Suihkutin ruunan kädenlämpöisellä vedellä. Poika katseli tarkasti puuhiani ja yritti välillä väistellä vesisuihkua. Naurahdin ja sammutin vesihanan. Annoin Riston liotella hetken ja aloin sitten kuivata sitä. Sitten vielä pitkä harjaustuokia ja tattaradaa!
Vaalean rautiaskarva kiilsi ja harja laskeutui aaltoilevasti alas. Tein harjaan pieniä lettejä, jotka myöhemmin pyöritin sykeröiksi. Hännän päälle tein ohenevan letin ja laitoin siiden vaaleanvihreän rusetin, joka oli samaa sävyä kuin satulahuopa ja pintelit. Otsatukan jätin luontevasti vapaaksi. Otin pintelit ja patjat harjapakista ja pyöritin ne ammattimaisesti Riston jalkoihin. Sitten otin satulan käsivarsilleni ja heitin sen ruunan selkään. Liu`utin sen paikalleen ja suoristin vaaleanvihreän satulahuovan. Sitten kiristin satulavyön sopivalle kireydelle. Laskin Riston riimun sen kaulalle. Otin suitset käteeni ja vein ohjat kaulalle. Sitten ujutin suitset pojan päähän ja suoristin etutukan. Kiristin remmit ja irrotin riimun kaulalta.

Talutin Riston ulos viileään syysilmaan. Olin jo kasannut kentälle 70-80senttisen esteradan, jota tänään treenattaisiin.
- Seuraavat viikot ovatkin kunnon treeniä, kun harjoitellaan kisaviikolle. Tänään otetaan harjoitusta ensimmäisiin estekisoihimme, jotka ovat pian, selitin ruunalle. Risto silmäili uteliaasti erilaisia ja -värisiä esteitä. Kiristin satulavyötä ja laskin jalustimet. Lyhensin jalustimia pari reikää, sillä se oli esteillä tarpeellista. Ponnistin ketterästi suokin selkään ja keräilin ohjat.

Ratsastin alkukäynnit molempiin suuntiin pitkin ohjin ja keräsin ne sitten tuntumalle. Lämmittelyiksi teimme ravivoltteja, kahdeksikkoja ja pari laukannostoa. Taivuttelin Ristoa vielä jonkin aikaa, kunnes se tuntui notkealta ja lämipmältä.
Nostin laukan ja ohjasin Riston ensimmäiselle esteelle. Ruuna lensi esteen yli kevyesti. Kehuin sitä ääneen ja suunnistimme jo kohti seuraavaa estettä. Tunsin, kuinka Risto epäröi ja potkaisin siihen lisää vauhtia. Ruuna sai siitä lisää itseluottamusta ja loikkasi okserin yli vauhdilla. Seuraava este oli pahannäköinen muuri. Risto ei kuitenkaan välittänyt siitä ja liitelimme jo esteen yli. Pidätin suokkia hieman ja tein nopean päätöksen. Oikaisimme jyrkästi ja ruuna horjahti allani. Autoin sitä tasapainoon ja pian laukkasimme jo kohti kolmoisestettä.
Ensimmäinen ylittyi, toinenkin, mutta kolmannessa kolahti. En uskaltanut katsoa taakse ja mielessäni tiesin puomin pudonneen.
Jatkoimme silti vauhdilla sianselälle, joka oli Ristolle helppo este. Ylitimme senkin ja jatkoimmme viimmeiselle ja vaikeimmalle esteelle. Tasaokseri häämötti vaarallisena edessämme. Kannustin Ristoa eteenpäin ja nousin satulasta. Ponnistus. Horjahdin eteenpäin, kun ruuna nykäisi voimakkaasti päätään. Laskeuduimme ja Risto jatkoi laukkaansa. Roikuin kaulalla ja pääsin juuri ja juuri takaisin satulaan.

Pidätin Riston käyntiin ja vilkaisin kolmoisestettä. Viimmeisen esteen puomi heilui edelleen pidikkeissään. Huokaisin helpotuksesta ja halasin Ristoa.
- Se meni hyvin viimmeistä estettä lukuunottamatta, sanoin ruunalle ylpeästi. Jatkoimme vielä harjoittelua, eikä pudotuksia tälläkertaa tullut.

Ratsastin Riston pois kentältä tallinovelle asti. Silloin loikkasin alas selästä ja talutin Riston pesupaikalle. Riisuin siltä varusteet ja putsasin ne. Sitten käärin pintelit takaisin pakkiin. Otin hikiviilan käteeni ja vetäisin sillä pari kertaa suokin selkää ja kylkiä. Viilaan jäi valkoista hikeä. Harjasin Riston normaalia paremmin ja putsasin kaviot. Tarkistin ruunan jalat ja muun huolelisesti. Kaikki oli kunnossa ja ryhdyin avaamaan sökeröitä. Riston harja jäi kiharaksi ja häntään jäi yksi kihara kohta. Hymyilin ja vein pojan karsinaansa. Annoin sille vielä pusun ja lähdin sitten satulahuonetta kohti.

Aloin puunata huolellisesti satulaa ja suitsia. Niiden tulisi kiiltää ennen kilpailuja.

Loppu.

//Hoidin Riston aluksi samaan tyyliin, kuin ennen kisoja ja siksi kaikki jutut.

Hyvä, että kuivasit Riston tarkasti, sillä näillä keleillä kylmä tulee melko nopeasti, varsinkin märkänä ollessa. Alkuun suosittelisin lämmittelyksi hieman pienempiä esteitä, jonka jälkeen vasta siirtyisit suurempiin, jotta ponskin lihakset lämpeniäisivät varmasti kunnolla. Harmi, etten ollut näkemässä, kaulalla roikkuminen olisi varmasti ollut näkemisen arvoinen : DD.
Pst. suosittelin treenaamaan maneesissa, sillä nyt sateiden jälkeen kenttä alkaa oleman melko huonossa kunnossa. - Pipsa

[meeri]

Runoilua

Kun aamulla tallille saavun,
puen päälleni sadekaavun.
Vien Riston maneesiin,
että kuivina pysytään, juuri niin!
Keinuvaa ruunan käynti kun on,
mielikin niin huoleton.
Vaikka pomppivasti ravataan,
silti mielessä liikkeitä tavataan.
Vaikka koottua on koululaukka,
Risto liitää, kuin konkari haukka.
Vielä hieman esitetään,
kunnes maneesi tyhjäksi jää.
Ristoa vielä silittelen,
ja vähän taputtelen.

Tämmöstä tälläkertaa. Toi on aika pikaruno, väsäsin sen äsken

Kiva pikku runo, josta löytyy riimejä mukavasti (vai sanaparejako ne on?). Runosta sai hyvin myös selville, mitä tänään puuhailitte (: - Pipsa (18TK)

[meeri]

Mustasukkaisuutta ilmassa..

Lumi narskui saappaideni alla, kun tallustelin Flieniin. Poskeni punertivat ja varpaat olivat jo vähän kohmeessa. Livahdin talliin ja kävelin Annin karsinalle. Sieltä kurkisti ruskea shetlanninponi. Silitin tuon turpaa ja puhelin:
- Olen uusi hoitajasi söpöläinen. Tamma katseli minua ruskeissa silmissään ystävällinen ilme. Silittelin ponin karvaa ja tarkistin sen jalat. Kävin pikaisesti hakemassa Riston harjapakin ja palasin ponin karsinalle.
- Hupsista, sanoin ääneen ja kipaisin takaisin satulahuoneeseen. Sitten tulin takaisin kädessäni Annin vihreä harjapakki. Otin suan käteeni ja aloin sukia tammaa. Selvitin siitä takut ja harjasin sen sitten juuriharjalla sileäksi. Sitten harjasin kevyesti Annin pienehkön pään ja putsasin kaviot. Vaikka olin ennenkin hoitanut paljon shettiksiä Riston jälkeen se tuntui niin pieneltä. Sanoin Riston nimen ääneen ja kuulin heti kimakan hirnahduksen ruunan karsinalta. Jätin Annin hoitamisen hetkeksi ja menin Riston luo. Astuin karsinaan ja ruuna nuuhki minua epäileväisenä. Sitten se tuhahti ja käänsi päänsä pois.
- Älä nyt viitsi iso hevonen! Enhän minä nyt sinua ole unohtanut vaikka hoidankin Annia, sanoin Ristolle ja kaivoin taskustani pari minttukarkkia. - Jos lopetat tuon lapsellisen käytöksen saat nämä, sanoin kiusoittelevasti. Risto nuuhki ilmaa ja käänsi päänsä hitaasti karkkeja kohti. Sitten se ahmaisi ne kerralla suuhunsa ja rouskutti tyytyväisenä. Pussasin ruunan turpaa ja lähdin takaisin Annin luo.

Poni katseli minua ihmeissään. Hymyillen taputin tammaa ja jatkoin harjausta selvittämällä jouhia. Annin harja oli oikea takkupesä ja sen selvittämiseen meni hetki. Tein tamman etutukkaan söpön sivuletin ja kerroin, kuinka söpö poni se on. Sitten kiinnitin riimun narun Annin riimuun ja talutin sen käytävälle. Vein sen ulos ja matkalla tunsin, kuin joku katsoi peräämme mustasukkaisena. Vilkaisin sivusilmällä ja näin tuohtuneen Riston. Minua hymyilytti, vaikken halunnutkaan nauraa rassukalle. Se luulee, että olen unohtanut sen, ajattelin ja havahduin, kun Anni nyki narua.
- Prr... äläs häitäile, kehotin ja talutin tamman maastoon.

Teimme lyhkäisen lenkin, mutta siihen kuitenkin kului aikaa. Anni yritti koko ajan mennä jokaisen puskaan missä vain oli lehtiä jäljellä. Kun viimmein sain sen kuriiin ravasimme takaisin tallille.
Lenkin jälkeen vein Annin suoraan tarhaan. Taputin sitä ja päästin sen juoksentelemaan parin muun shetukan kanssa.
Sitten kävelin takaisin talliin ja aloin hieroa sopua Riston kanssa.

Loppu.

//Tämä oli ensimmäinen hoitoni Annille ja Ristoli oli tietty vähän mustis

Oikein mukava tutustumistarina. Voihan nuo heposettii olla mustiksia, mistäs sitä tietää? Muttah, tästä kuitenki siulle tk! -Emi
PS. Kohta jo 20tk!

[meeri]

Hyppäystä Annilla

Kehotin Annin raviin ja tein ison voltin. Kevennys oli aluksi vaikeaa, mutta sitten pääsin mukaan temthingy. Katselin välillä Pipsaa ja Indiä, jotka olivat myös maneesissa.
- Meeri hereillä! Laukannosto harjoitusravissa seuraavassa kulmassa, Elli karjaisi maneesin reunalta. Hento puna kohoti poskilleni, kun havahduin nuhteluihin. Istuin tiivisti satulassa, vaikka se tuotti hieman vaikeuksia. Anni tarvitsi vain kevyet avut, kun se jo laukkasi vauhdikkaasti eteenpäin.
- Hyvä nosto. Ota ensikerralla vähän lyhyemmät ohjat, että se pysyy koossa, Elli selitti ja keskittyi sitten Pipsan ja Indin seuraamiseen. Huomattavasti suurempi kaksikko liiteli hallitusti kahden Ellin kokoaman esteen yli.
Käänsin Annin voltille ja pidätin sen käyntiin. Tamma heitti parikertaa päätään ylös alas ja jatkoi sitten matkaa normaalisti. Sekin vilkuili esteitä kiinnostuneena. Ajattelin kysyä Elliltä voisinko hypätä, mutta blondi ehti ensin:
- Meeri haluatko hypätä nuo parikertaa Annilla?
- Juu.. Tai siis totta kai, henkäisin ja tein yhden käyntinoston. Laukkasin Annilla pari kierrosta pääty-ympyrällä ja pidätin sen taas raviin. Taputin tamman kaulaa ja käänsin sen voltille.
- Me tullaan! huudahdin ja lähdin laukkaa kohti esteitä. Anni pomppasi vauhdilla pikkuruisen esteen yli. Toinenkn este meni yhtä kevyesti. Kasvoillani loisti onnellinen hymy. Kehuin Annia ja rapsutin sitä.
- Hienoa, Elli kehaisi ja Pipsa nyökkäisi hymyillen. Shettiksellä hyppätessä tulee aivan erilainen tunne, kuin hevosella. Kannustin Anni eteenpäin ja nostin uudelleen laukan. Tälläkin kertaa poni hyppäri esteet moitteettomasti.

Sitten Elli kohotti esteet Indille sopiviksi ja Pipsa alkoi taas harjoitella. Menin Annilla lyhyitä ravipätkiä ja tempoharjoituksia. Elli jakeli välillä meillekkin ohjeita ja huomautteli virheistä.
- Pidä pohkeet kurissa Meeri, hän huomautti, kun menin ravia.
- Joo, joo, muttakun tää on niin... mutisin ja hiljennyin nähdessäni Ellin tiukan katseen. Huokaisin ja keskityin tarkasti jalkoihini. Sitten tempoasiat alkoivat sujua hieman paremmin ja Anni kulki paremmin koossa.
Pipsa loisti kimon ratsunsa selässä, kun Indi hakeutui moitteettoman hyvään peräänantoon.
- Wau, huokaisin ja vilkaisin Annia. Shettistä ei huvittanut pahemmin kulkea peräänannossa, mutta tiesin ketä huvitti. Ristoa, ajattelin hymyillen.
Tein vielä pari harjoitusta Annilla ja annoin sille pitkät ohjat.
- Mä vien nyt Annin tallin, ku pitää vielä ehtiä hoitaa Risto ja viedä ne tarhaan, huikkasin Ellille ja pomppasin alas Annin selästä.
- Ok, tyttö vastasi myöntävästi ja katseli peräämme.

Laitoin Annin karsinaan ja riisuin siltä varusteet. Pesin kuolaimet ja vein ne satulahuoneeseen. Harjasin tamman pikaisesti ja tarkistin sen jalat. Sitten jätin sen rouskuttamaan antamiani porkkanoita ja kiiruhdin Riston luo.
- Heippa Rise, sanoin hiljaa ruunalle, joka kaiveli taskujani. Ennen kuin ehdin itse antaa Risto hamusi ne suuhunsa. Naurahdin ja työnsin suokin kauvemmas. Harjasin sitä tarkasti ja pitkin rauhallisin vedoin. Putsasin vielä Riston kaviot ja heitin kevyen loimen sen selkään.
- Sä pääset maastoon huomenna, kun saat hokit jalkoihin, sanoin ruunalle ja talutin sen käytävälle. Kävin nopeasti hakemassa Anninkin ja vein molemmat yhtäaikaa ulos.
Päästin ne tarhoihinsa ja katselin hetken hoitsujeni perään. Pieni shetlanninponi ravasi ruoholle ja alkoi hamuta sitä huulillaan. Risto taasen ei välittänyt tuohosta vaan kiiti rajua pukkilaukkaa ympäri tarhaa. Toivoin, että se ei hirveästi spurttailisi, sillä tarhassa oli liukkaitakin kohtia.
Toivoin parasta ja palasin talliin. Siellä odottikin jo seuraava urakkani, nimittäin lannan luonti.

Loppu.

// Tällänen ratsastus tarina Annilla ja Elli oli ohjaamassa tuntia. Pipsa ja Indikin pääsivät mukaan.

Oikein mukavan reipas tarina. Tuota oli mukava lukea. Onnea! Nyt siulla on sitten 20 tk ja se ykstiyisvalmennus plus tietty pronssimerkki. Mitkä luultavasti hoitaa Pipsa tai Elli, ellen sitten kysy heiltä että pystynkö niitäkin tekemään. : ) - Emi

Kiva tarina, tykkäsin! Lisäilin myös pronssisen merkin siulle, haluatko valmennuksen esteinä vai kouluna? Millä tasolla? Annilla vai Ristolla? :3 - Pipsa

[meeri]

Anni



Tollasen pikapiirroksen väsäsin Annista
-----------------------------------
Valmennuksen haluaisin Ristolla ja koulua tasona Va B - Va A, jos käy?
Voi kun söpö kuva Annista! Valmennusjuttu on ok, kirjoittelen sen mahdollisimman pian (: Muistas kanssa kirjoitella kuvaus itsestäsi jossain vaiheessa tuonne kuvaus-topaan - Pipsa

[meeri]

7.10 Luminen maastolenkki

Heitin satulan Riston selkään ja liu'utin sen paikalle. Suoristin satulahuovan ja kiinnitin -vyön. Ruuna oli valmis ja samoin minä. Talutin sen ulos ja laskin jalustimet. Suomenhevonen steppasi kärsimättömänä, kun tarkistin sen satulavyötä.
- Rauhoitus nyt Risto! tiuskaisin ruunalle ja ponnistin satulaan. Kello oli vasta puoli kuusi, mutta ulkona oli jo hyvin pimeää. Päivemmällä maahan oli satanut heiveröinen lumivaippa. Maiskutin pienesti ja Risto lennähti pomputtavaan raviin. Horjahdin taaksepäin satulassa, mutta sain melko pian itseni tasapainon.
- Prrt! käskin ruunaa ja tein pari kevyttä pidätystä. Risto heitti kerran päätään ylös-alas ja hidasti sitten käyntiin.

Vain hetkeä myöhemmin pieniä lumihiukkasia alkoi putoilla taivaalta. Risto pärskähti ja nykäisi ohjia. Hymyillen painoin pohkeeni suokin kylkiin ja se lähti hidasta laukkaa. Rentouduin ja myöntäsin keinuvaa askellajia. Pariin kertaan Risto yritti kiihdyttää, mutta pidättelin sen rauhallisessa laukassa. Lumisade yltyi koko ajan kovemmaksi ja sumensi näkökenttääni. En myöskään huomannut eteen ilmestynyttä puunrunkoa. Oli jo liian myöhäistä, kun huomasin esteen. Risto loikkasi vauhdilla yli ja lensin komeassa kaaressa ojan pohjalle.
Pohjassa ollut vesi imeytyi heti ratsastushousujeni läpi ja kasteli takamukseni, sekä jalat. Minua vilutti, kun kömmin takaisin tielle. Näin vain edessäni vain heikot kavionpainaumat ja lähdin hölkkäämään jäykästi ratsuni perään. Risto oli onneksi pysähtynyt lähelle ihmettelemään kadonnutta ratsastajaansa.

Nappasin ruunan ohjista kiinni ja pääsin vaivoin kapuamaan takaisin satulaan. Näin eteeni heikosti, sillä pimeys vallitsi metsässä. Käänsi Riston takaisin päin ja kannustin sen raviin.
- Nyt on pakko päästä yli, kuiskasin sille ja lyhensin ohjia. Tällä kertaa olin varautunut loikkaan ja pääsimme yli ilman putoamista. Silitin Ristoa ja ravasimme loppumatkan tallille. Lumipyräkkä oli laantunut ja jäljelle jäi valkea lumikerros. Liu'uin tallin ovella alas ruunan selästä ja talutin sen nopesti talliin.
- Herran jestas mitä sulle on oikein tapahtunut?! kuulin Pipsan säikähtäneen huudahduksen.
- En huomannut puunrunkoa ja tipuin suoraan ojaan, vastasin nolona ja yskähdin. Kurkkuani kuivasi ja sormet olivat pahasti kohmeessa.
- Nyt mars lepäämään ja vaatteita vaihtamaan! Pipsa komensi ja tottelin mielelläni. Nainen jäi huolehtimaan suokista sillävälin, kun minä vaihdoin vaatteeni ja kääriydyin paksuun huopaan.

Myöhemmin isäni tuli hakemaan minua tallilta. Hymyilin kiitollisena Pipsalle ja lähdin kotiin. Pieni flunssahan siitä reissusta jäi jäljelle ja viileä muisto.

Loppu.

Oi voi! Elä likka vilustu! Tosi luminen ja hauskan jännä tarina. Kyllä siulle TK annetaan, flunssapöpijäinen x)) - Emi

[meeri]

Runoilua

Tallustelin Annin luo, minulle hörähti poni tuo.
Karsinaan livahdin harjaamaan, jumituin kuitenkin paijailemaan.
Satulan ja suitset hain, helposti ne Annille sain.
Talutin ponin maneesiin, Riston jätin nyt talliin.
Raahasin keskelle puomin, sitten tamman selkään nousin.
Käynnistä kuljimme uraa, toisin kuin ulkona ei täällä ollut kuraa.
Puomin kerran ravasin, kevennys tahtia päässäni tavasin.
Myöhemmin laukkaakin mentin, sitten käännyin satulassa selin.
Näinkin mentiin hetki, kunnes putosin ja Anni pakoon pötki.
Juoksentelin sen perässä, mutta pian olin taas selässä.
Oikein päin istuin koko loppuajan, esteen rakensin ja se oli kuin maja.
Anni kiltisti hyppäsi, se esteistä myös tykkäsi.
Lopuksi talliin palasin ja Annia tiukasti halasin.
Oot mulle tärkiä, et kavahda ees pillastuneita härkiä.

Loppu.

// Tämmönen pikapika runo :DD

[meeri]

Apua!

Tulin syöttelemään Ristoa ja Annia, mutta vähän muitakin heppoja tuli paikalle.. SOri värit, mutta paint ei oo moikään paras :)

[meeri]

Ristoli

Tähän kuvaan panostin oikeesti. Värejä pahoittelen taas kerran :)



Herran jestas mikä kuva! Teitkö vielä paintilla? : OO Tästä kyllä ihan armoton TK! <3 ~Emi
Hieno kuva! Nyt siulla on 25 TK:ta jo :> Pahoittelen kuitenkin, että tuo valmennus voi tulla vähän myöhässä, itelläni kun nyt änkee tekemistä kaikkialta + kokeita on tulossa ja paljon! - Pipsa

[Pipsa]

21.11.2010 - Valmennusta Meerille ja Ristolle

Sade piiskasi maneesin kattoa, saaden kermanvaalean ja selkeästi tänään ylienergisen Riston säpsymään. Ruuna steppaili paikoillaan silmien pyörien kuin rahakoneen hedelmäpelin hedelmät.
- Soo Rise, täällä vaan sataa, ei ole petoja, henkäisen tiukentaen otettani ruunan ohjista.
- Huh kun se on säpsynä, suomenhevosen selässä jalustimia virittelevä Meeri toteaa. Tsekatessani parivaljakon valmiiksi, irrotan otteeni mustista nahkaohjista ja vetäydyn kentän keskelle, jossa vakiopaikkani, tuoli odottaa.

- Muista olla ite rentona, niin sekin rentoutuu, huikkaan ratsukolle. - Näytät vaan sille, että me mennään nyt tästä, etkä anna sen temppuilla. Ottakaas nyt ekaksi käyntiä, niin mie pohdin vielä mitä tehdään.

Sivusilmällä katselen lämmittelevää ratsukkoa, vilkuillen aina välissä kännykkääni. Uutiset olivat luvanneet koko päiväksi lumisadetta, mutta taivaalta tulikin ainakin äänten perusteella vettä, eikä pelkästään tihkuttamalla. Kietaisen lämmintä kaulahuivia tiukemmalle, vilkaisten kelloani.

- Okei, nyt ota se raviin. Tee paljon voltteja ja kaikkea, ettei se kerkeä kyttäilemään nurkkia, komennan. Meeri oli varustanut Riston viimeisen päälle; päässä sillä oli uutuutta kiiltävät, pikimustat kankisuitset ja koulusatulakin oli selkeästi saanut kunnon puhdistuksen. Pintelitkin olivat hehkuvan valkoiset, joten ruuna olisi ollut valmis vaikka kisoihin, letitystä vaille valmis siis. Ratsukon tehtyä lämmittelyjä ravissa, pyydän tämän tekemään avotaivutusta aina toisella pitkällä sivulla, ottamaan seis lyhyiden sivujen keskellä ja toisella sivulla taas ruunan bravuuria - pidennettyä ravia. Hienosti Meeri ohjaa ruunan avotaivutukseen.

- Muista ulkoapujen tuki, sisäpohje satulavyön kohdalle, hyvä! Nyt suoristus ja valmistele pysäytys… Jees, nyt se meni ihan hyvin, mutta ensikerralla ole tarkempi. Muista sillä sivulla pidennetty ravi, good! Nyt takajalat polkee hyvin alle, huomaatko? Nyt toista koko juttu.

Meerin ja Riston toistettua harjoitus pariin otteeseen, pyydän tytön ottamaan suomenhevosen käyntiin ja antamaan hetkeksi hieman pidempää ohjaa. Ruuna näyttää tyytyväiseltä ja yhteistyöhaluiselta, eikä enää siltä tunnin alussa olleelta säpsyltä duracelpupulta. Ratsukon mennessä hetkisen vapaata käyntiä, lauon ilmoille seuraavan käskyn.

- Noniin, ohjat takasin kouraan. Aloitetaan nyt niin, että ota nyt alkuun laukkaa pitkillä sivuilla, älä kokoa tai lisää vaan anna sen mennä rennosti, normaalissa vauhdissa. Kun se alkaa tuntua laukassa oikein hyvältä, ota käyntiin niin ruvetaan harjoittelemaan laukannostoa peruutuksesta, kun se on Ristolle vähän haastava juttu, hihkaisen komennon, ihastellen lihaksikasta suomenhevosta. Hevonen nosti hyvin valmistellun ja rennon näköisen laukan kuuliaisesti, kuunnellen Meerin apuja tarkkaavaisesti. Kunnon valmentautuminen ja harjoittelu näkyi ruunassa - siitä tuli päivä päivältä parempi, vaikka aikaa uusien asioiden oppiminen ja vanhojen kertaaminen veikin.

- Noniin, nyt se menee tosi nätisti, joten voit ottaa sen alas käyntiin. Mene käyntiä niin pitkään, että tulet tähän miun kohalle. Ota siitä peruutus, josta suoraan laukka. Muista olla tarkkana, ettei peruutuksesta tai nostosta tule liian hätäinen ja koko juttu plörähdä, neuvon jännittäen pienesti ratsukon suoriutumista tehtävästä. Risto toki osasi asian, mutta se kuului ruunan heikkouksiin.
- Älä nojaa liikaa taakse, nyt se menee tosi nätisti. Hyvä peruutus, vaikkakin aavistuksen vino… Hienoa! Ens kerralla hieman suorempi peruutus ja laukan se nosti kankeasti, mutta ihan hyvä. Tätä teiän kannattaa harjotella ihan omissa treeneissäkin, eka on vaan tärkeää saaha Rise hyvin kuulolle.

Pyydän Meeriä toistamaan tätä harjoitusta vielä, kunnes se menee tehtävän hyvin. Tämän jälkeen komennan ratsukon tekemään pitkät loppuverryttelyt, joka pitää sisällään väistöjä ja taivutuksia, siirtymiä sekä kaikkia askellajeja.

Tunnin loputtua annan vielä loppupalautteet.
- Teillä oli tosi hienoa yhteistyötä ja sait Riston ratsastettua rennoksi, vaikka se alkuun olikin säikkynä. Tuota peruutuksesta suoraan laukannostoa teiän kannattaa harjotella, sekä koottuja askellajeja, etenkin laukkaa. Tallissa harjaa sitten Rise kunnolla ja venyttele jalat, sekä anna kunnon leipäpala noin hienosta työskentelystä!

[meeri]

6.12 Itsenäisyyspäivä

Tallissa on enemmän porukkaa, kuin yleensä. Lasken satulan Riston selkään ja liu'utan sen paikalleen. Suoristelen vihreää satulahuopaa ja kiristän satulavyötä. Riston korvat käännähtävät automaattisesti luimuun. Ruuna vaihtaa painoa jalalta toiselle ja hörisee matalasti. Suupieleni kohoavat hitaasti leveään hymyyn. Suukotan Ristoa turvalle ja naurahdan, kun suokin pitkät turpakarvat kutittelevat kasvojani.

Risto

Hörisen matalasti ja katselen hoitajatyttöni onnellista hymyä. Annan turpakarvojeni kutitella hänen kasvojaan ja hymyilen omaa hevosenhymyäni. Höristän korviani ja kuuntelen tytön tuttua ja turvallista ääntä. "Suomenhevospolleni, tänään on maallamme juhlapäivä. Tänä päivänä itsenäistyimme eikä Ruotsi tai Venäjä halllitse maatamme. Ja niistä rohkeista ja suurista avustajistamme sodassa, sinäkin olet saanut alkusi. Heppaseni." Värähdän ja tuijottelen naapurikarsinaan onnellinen pilke silmissäni. Olen maamme oma hevonen! ajattelen ja mieleni tekee päästää riemupukkeja ympäri pihaa. Tyydyn kuitenkin reippaaseen hännän heilutukseen ja hirnahdukseen.

Talutan Riston viileään pakkasilmaan, pois tallin lämmöstä. Ruuna pärskähtää innokkaasti, kun lasken sen jalustimet. Ponnistan selkään ketterästi ja painan pohkeeni kevyesti ratsuni kylkiin. Reippaassa ravissa lähdemme kulkemaan lumista maastopolkua.

Risto

Kuulosten lumen narsketta kavioideni alla ja katselen lehtien tilalle ohuen lumipeitteen saaneita puita. Oksat pudottelevat vähän väliä pieniä hiutaleita ja suurempia paakkuja maahan ja paljastavat oksansa. Tunnen ratsastajani pohkeiden painalluksen kyljissäni ja kuulen kannustavan äänen. Nopeutan askellustani ja siirryn sitten reippaaseen raviin. Haluan kulkea mahdollisimman mukavasti hoitajaani ajatellen, joten pyrin tasaiseen kulkuun.

Kirpeä pakkanen saa nenäni punottamaan, mutta talviratsastushanskojeni ansiosta sormet säästyvät kohmeelta. Nautin Riston tasaisen reippaasta ravista ja katselen lumista maisemaa. Uittolammen pinnalla on ohkainen jääpeite, joka kestää ehkä juuri ja juuri ihmisen painon. Näen lumessa omien jälkiemme lisäksi kevyet käpälän painaumat. Luultavasti ketun. Pian saavumme laukkapätkälle epäröin hieman. Kehotan hetken kuluttua Ristoa nostamaan hitaan laukan.

Risto

Tunnen taas hieman erilaisen pohkeiden painalluksen kyljissäni ja ymmärrän heti sen tarkoittavan laukkaa. Tyytyväisenä nostan hitaan laukan, kunnes ratsastajani antaa luvan mennä kovempaa. Harjani hulmuaa tuulessa, kun viiletämme polulla eteenpäin. Tarkkailen askeliani hieman, etten astuisi jäiseen kohtaan. Heitän kevyesti päätäni ylös pyytäen lisää ohjaa tytöltä. Sitä en saa, joten tyydyn nykyiseen vauhtiimme.

Tunnen sydämmeni tykytyksen rinnassa. Se kuitenkin peittyy pian tuulen huminan ja vauhdin hurman alle. Kiidämme polkua pitkin laukaten. Pian joudun kuitenkin hidastamaan Riston käyntiin ja kuljemme rauhallisessa käynnissä tallille saakka.

Risto

Näen punaisen tallirakennuksen häämöttävän edessäpäin. Hengitän nopeasti ja vaahto valuu suustani. Käännän päätäni nähdäkseni ratsastajani ilmeen ja tyytyväinen hymy hänen kasvoillaan saa minut onnelliseksi. Kuljen reippaasti viimmeiset metrit ja pysähdyn sitten tallin ovelle. Odotan kiltisti paikoillani, kun ratsastajani liukuu alas satulasta, nostaa jalustimet ja löysää hieman satulavyötä. Sitten hän taluttaa minut sisälle ja tuttu tuoksu tulvahtaa sieraimiini. Kuulen muiden hevosten iloiset tervehdykset ja hörähdän vastaukseksi. Omassa karsinassani, annan hoitajani riisua minut varusteista.

Kuljen juuri putsattua käytävää pitkin Riston varusteet käsissäni ja suu hymyssä. Lasken satulan telineelle ja heitän pintelit koppaan. Kuolaimet pesin jo, joten laitan suitset koukkuun. Sitten palaan takaisin Riston luo harjapakin kera. Alan sukia ruunaa tasaisin ja pehmein vedoin.

Risto

Lepuutan toista takajalkaani ja nautin harjauksesta. Ratsastuslenkin jälkeen se tuntuu aina ihanalta. Nostan kavioni ilmaan, kun hoitaja pyytää putsatakseen sen. Hiljalleen alan nuokkua ja pian torkahdan kesken harjaustuokion.

Laitan harjat takaisin pakkiin ja annan ison halin pojalle. Suljen karsinan oven ja kiinnitän salvan. Sitten lähden laahustamaan hoitajien huoneeseen kuuntelemaan muiden pälätystä. Itse en viitsi avata suutani muuten, kuin vastatessani minulle kohdistettuihin kysymyksiin.

Loppu ja Loppu

// Kiitos valmennuksesta Pipsa! Sori, kun tää tarina tulee näin päivän jäljessä, mutta en ehtinyt eilen laittaa sitä. Kursivoitu on Riston kertomusta ja normaali omaani =)

PS. Ikääni voisi vaihtaa 13v.