Meerin kaappi

[Pipsa]

Meeri
Meeri puunaa Ristoa.
Vieraile Riston karsinassa
TK merkinnät: 25 TK:ta
Ikä: 13v
Luonne:

[meeri]

25.6 Hyvää juhannusta!


Aurinko paistoi lämpimästi taivaalta. Olin matkalla tallille, Riston luo. Oli juhannus aatto ja ensimmäinen ratsastusretkeni uudella hoitsullani. Olin vain käynyt hoitamassa ponia, mutten koskaan ehtinyt ratsastaa.

Astuin talliin ja menin Riston karsinalle.
- Noniin herraseni., nyt pääse näyttämään taitosi. Ensin mennään vähän koulua, sitten hypätään ja lopuksi käydään vielä maastossa. On niin hieno ilmakin, selittelin ponille ja silitin sen päätä. Risto hirnahti innokkaasti. Menin varustehuoneeseen ja etsin käsiini Riston varusteet ja pakin. Kannoin kamat ponin karsinalle ja laitoin satulan sille olevalle telineelle ja suitset koukkuun. Siirryin Risto karsinaan ja aloitin puunauksen pölyharjalla. Ruunan selkä oli aivan pölyssä. Harjasin sen pois ja tartuin sukaan. Suin Riston kokonaan. Sitten harjasin pään ja putsasin kaviot.
- Noin! Nyt sinä syötävän suloinen komistus saat ottaa varusteet päällesi ja myöhemmin vielä tälläisen tyttelin selkääsi jakelemaan käskyjä. Onko selvä? Nauroin Riston hölmistyneelle ilmeelle. Poni tuhahti ja alkoi ryystää heinää karsinan lattialta.
Pyöritin pintelit joka jalkaan. Sitten puin suitset ja kiristin remmit. Nostin satulan selkään ja liu'utin sen paikalleen. Suoristin huovan ja kiinnitin satulavyön. Laitoin kypärän päähän ja talutin Riston käytävälle. Vein sen ulos ja nappasin samalla käteeni raipan.
Talutin ponin kentälle.

Kiristin satulavyön ja mittasin jalustimet. Asetin jalkani jalustimeen ja ponnistin ruunan selkään. Suoristin selkäni ja annoin pohkeita Ristolle. Poni hörähti ja lähti tasaiseen käytiin. Annoin ensin pitkät ohjat. Ohjasin Ristoa pohkeilla ja painolla. Alkukäyntien jälkeen nostin ravin. Tein voltteja, suunnanmuutoksia ja taivutuksia. Risto ravasi tasaisesti ja pehmeästi. Se oli ihanaa! Pian päätin kokeilla laukkaa. Ohjasin Riston pääty-ympyrälle ja annoin laukka-avut. Ruuna hörähti ja nosti reippaan laukan. Kokosin ponia ja annoin sen laukata pari kierrosta. Pidätin Ristoa raviin. Teimme vähän HelponB:een liikkeitä. Herra suoritti ne aika reippaasti. Sitten vielä yksi laukka ja lopetimme koulun.

Kävin kyhäämässä kentälle pari estettä. Yhden 50cm pystyn ja sarjaksi Trippeli, pysty, okseri 70cm.
Hyppäsin aluksi pari kertaa pystyn verryttelyksi. Risto hyppäsi ne kevyesti. Sitten käänsin sen sarjalle. Ruuna yritti ryöstää, mutta sain sen onneksi pidettyä kurissa. Ponnistus trippelille, Poni venyi kuin silmissä. Yli! Sitten pysty ja okseri. Okserin puomi jäi heilumaan, muttei aivan pudonnut. Taputin Ristoa, joka kuumui nopeasti. Hyppäsimme noita ratsana ja yksin. Pari kertaa Risto tiputti, mutta olin todella tyytyväinen sen suoritukseen. Olihan tämä ensimmäinen kunnon ratsastukseni ponilla.
Otimme vielä pari kertaa matalan pystyn kunnes otin käynnin ja annoin Riston kulkea pitkin ohjin ja tasata hengityksen. Taputtelin ruunaa innokkaasti.
- Hienoa poika. Nyt pääset vielä maastoon päästelemään loputkin höyryt.

Ratsastin hiekkaista maastopolkua pitkin. Menin Ristolla kevyttä ravia. Katselin kaunista metsää ja huomasin puussa pikku oravan katselevan meitä. Hymyilin ja keräsin Riston ohjat. Annoin ruunalle laukka-avut ja se pinkaisi juoksuun. Puut vilahtivat ohitse ja nelistin pienhevosella pitkin polkua. Nauroin niin, että vedet valuivat silmistä. Vauhdin huuma oli aivan mahtavaa. Pian jouduin pysäyttämään ruunan ettei kävsi huonosti. Käänsin sen takaisin. Köpöttelimme käyntiä takaisin tallille. Halasin Ristoa ja liu'uin alas sen selästä.

Riisuin ponin varusteet ja vein ne varustehuoneeseen. Harjasin sen hikiviilalla ja vielä tavallisella harjalla. Annoin Ristolle vähän heiniä ja tarkistin, että sillä oli vettä. Ruuna sai vielä pusun, kunnes lähdin pois. Kävin nopeasti keräämässä esteet pois kentältä ja köpöttelin kotia kohti.

LOPPU


Perus ratsastus tarina. Tarinassa on kivat kappalejaot, tosin aika paljon teit ruunan kanssa hommia, koulu esteet ja vielä maasto! Seuraavalla kerralla voi vähän rennommin ottaa. Elli kyllä pituudesta diggasi : D
Elli

[meeri]

28.6 Maastoesteillä

Pitelin riimmunnarua kädessäni. Kävelin tarhoille päin ja väistelin lantakasoja. Taivas oli pilvetön, mutta ilma tuulinen. Täydellinen päivä maastoesteille! Saavuin tarhoille ja katselin hetken hevosia. Risto nyhti ruohoa tarhanssa.
- Ristooo! huutelin ja poni nosti päänsä ruohikosta. Ruuna ravasi kaula kaarella luokseni ja haisteli kättäni. Silitin sen turpaa ja napsautin narun kiinni riimuun. Talutin Riston tarhasta talliin. Laitoin sen karsinaan ja kiinnitin hevosmies-solmulla kalteriin. Hain varustehuoneesta ruunan harjapakin ja suitset. Astuin karsinaan ja taputin ponia. Suin sen karvan näriksi. Sitten harjasin sen ja putsasin kaviot. Risto hamuili taskujani. Naurahdin ja heitin sen ruokakuppiin pari porkkanan palaa.
- Oleppas hyvä poniseni, sanoin ja käärin sille pintelit joka jalkaan. Laitoin vielä etujakoihin bootsit. Seuraavaksi nostin ohjat kaulalle ja vedin suitset poniherran päähän. Suoristin korvat ja etutukan, sekä kiinnitin soljet. Hain satulan varustehuoneesta ja heitin sen Riston selkään. Liu'utin satulan, suoristin huovan ja kiristin vyön. Sitten mittasin jalustimet. Painoin kypärän päähäni ja turvaliivin päälle.
Talutin Riston ulos ja kiristin satulavyön.

Nousin selkään ja lähdin rauhallista käyntiä maastopolulle. Ratsastin ensin vain kevyesti käyntiä. Sitten kevyttä- ja harjoitusravia. Taas käyntiä. Sitten taas ravia kevyessä istunnassa. Risto hörisi ja kulki tosi reippaasti. Maasto oli tasainen, mutta aika pehmeä. Ruunan kaviot painuivat maahan ja jättivät taakseen hienot jäljet. Kun Risto oli lämmin lähdimme maastoesteille. Pian edessä komeili maastoesterata.

Annoin Ristolle laukka-avut ja hyppäsimme renkaista tehdyn esteen yli. Sitten taas kaksi estettä. Käänsin Riston tiukasti vesi esteelle. Poni laukkasi pehmeästi. 1, 2, 3 ponnistus! Mietin mielessäni. Risto loikkasi vesiesteen yli kepeästi. Se laskeutui veteen, mutta pysähtyi kuin seinään. Lensin komeassa kaarella maahan. Suustani pääsi pieni kiljaisu. Risto jäi veteen ja näytti vaarallisesti aikoivan piehtaroida.
- RISTO! kiljaisin ja ryntäsin ruunan luo. Nappasin ohjista kiinni ja talutin sen pois vedestä.
- Sinä senkin ilkimys! Ja meinasit vielä piehtaroidakin, tuhisin kiukkuiseni. Risto käänsi päätään ja katsoi minua mitä-minä-nyt-tein? -ilmeellä. Minua alkoi väkisin naurattaa ja aloin hekottaa hirveästi.

Kipusin takaisin Riston selkään ja ohjasin ponin uudestaan vesiesteelle. Annoin selvät laukka-avut ja ruuna ampaisi liikkeelle. 1,2,3 ja ponnistus! Risto liiti esteen yli. Se lauskeutui ja istin heti pohkeeni sen kylkiin. Ruuna jatkoi laukkaa ja lisäsi siihen pari pientä protesti -pukkia. Hymyilin ja taputin sen kaulaa.
- Noin se menee. Pukit ei haittaa, mutta mua et kyllä toista kertaa maahan heitä, sanoin Ristolle ja hyppäsin vielä samat esteet toistamiseen. Välissä otin rauhalliset käynnit radan ympäri. Sitten taas esteille. Hyppäsin vielä kerran koko radan läpi. Pari osumaa tuli, mutta muuten meni hyvin. Vähän Risto vielä tinttasi vesiesteellä, mutta sekin lopulta onnistui.

Lopuksi vielä pikku laukka ja sitten tallille. Köpöttelimme rauhallisessa käynnistä tallin pihaan. Olin hikinen ja niin oli Ristokin. Taputtelin ruunaa ja liu'uin alas selästä. Talutin sen talliin ja vein suoraan pesupaikalle. Riisuin Ristolta varusteet ja pesin kuolaimet. Käärin pintelit ja vein ne paikoilleen. Päästin viileää vettä ruunan jalkoihin. Pesin myös sienellä sen selän. Sitten kuivasin pyyhkeellä ja puin kevyen talliloimen. Jätin ponin hetkeksi siihen ja menin putsaamaan karsinaa. Otin sieltä lannat ja märät aluset pois ja vein ne lantalaan. Sitten hain ponin karsinaansa. Riisuin Ristolta loimen ja harjasin sitä. Sitten annoin sille porkkanan ja pusun.
- Heippa, hei Risto! sanoin ja menin viemään turvaliivin, kypärän ja raipan kaappiini.


LOPPU

PS. Saako täälä tehdä aamutalleja tai iltatalleja? Ajattelin, että voisin tehdä 30.6 aamutallin?

Juu, aamutalleja sekä iltatalleja saa ja on hyvä tehdä. Taas hyvin kirjoitettu ja kirjoitusvirheetön tarina, hienoa! Pituuttakin oli mukavasti. Kuvailuja lisäämällä saisit tarinoistasi vielä entistäkin parempia, TK:ita siulla siis kaksi kipaletta (: - Pipsa

[meeri]

30.6 Aamutalli

Aurinko porotti taivaalta. Astuin viileään talliin. Päitä alkoi ilmestyä karsinoista. Hymyillen hain ruokakärryn heinäladosta. Aloin jakaa poneille ruokaa karsinan ovessa olevien ohjeiden mukaan. Tyytyväisinä poni toisensa perään alkoi rouskuttaa ruokaa. Hyräilin Lady Gagan biisin, Alejandro, tahtiin. Kun kaikki ponit olivat saaneet ruokansa ja ahmivat sitä tyytyväisenä, hinasin kärryn takaisin latoon.

Raahasin kaksi heinäpaalia laitumille. Levitin ne siihen kasalle. Jokunen poni lopetti ruohon nyhtämisen ja ravasi heinäkasalle. Tarkistin pikaisesti ponien kunnon ja lähdin sitten takaisin tallille. Osa poneista oli jo kesälaitumilla, mutta toisen eivät. Risto ei vielä ollut päässyt laitumille ja sai tyytyä tarhailuun. Menin takaisin talliin ja tarkistin olivatko ponit jo saanet syötyä. Sitten pujotin riimun yhdelle ja talutin sen ulos tarhaan. Samaan tyyliin talutin kaikki ponit tallista tarhoihinsa.

Vihdoin kaikki olivat ulkona ja oli karsinoiden putsauksen aika. Hain ladosta kottikärryt ja talikon. Astuin ensimmäiseen karsinaan, ja suoraan tuoreeseen lantakasaan. Nyrpistin nenääni ja aloin talikoida lantaa kärryihin. Huhkin töitä vauhdilla. Talikko heilui vinhaa vauhtia karsinasta kottareihin. Tietty myös märät aluset saivat kyytiä. Talikoi, talikoi, talikoi ja kippaus. Taas talikoi, talikoi, talikoi ja kippaus. Samaa toistoa se oli niin kauvan, kunnes kaikki karsinat olivat siistejä.
- Valmis! huokaisin ja pyyhin hikinoroa otsaltani.
Olin melkein huomaamattani alkanut putsata karsinoita todella vauhdikkaasti, joten oli aika aikaisin valmis. Lakaisin vielä vähän käytävää, kunnes laahusti hoitajienhuoneeseen ja lösähdin sohvalle.
Makoilin siinä pienen hetken, kunnes tylsyys alkoi painaa päälle. Nousin pystyyn ja menin varustehuoneeseen. Nappasin käteeni Riston harjapakin. Kiikutin sen ulos ja istahdin kuivalle ruohikolle. Aloin putsata Riston harjoja rauhallisesti, välillä vähän laiskastikkin. Aurinko porotti yhä ja koko ajan vain kuumempana. Pyyhin taas kerran hikinoron otsaltani. Poskeni punottivat hieman, kun sain työn tehtyä. Vein pakin takaisin paikalleen ja lähdin kotiin.

LOPPU

Siustahan onkin nyt tullut mukavan aktiivinen . Jälleen kerran oikein mukavaa luettavaa, jonka jaksoi lukea hyvin alusta loppuun saakka. TK ropsahtaa tästä. - Pipsa

[meeri]

1.7 Pieni maastolenkki

Haukottelin ja astuin talliin. Laahustin Riston karsinalle, mutta se oli tyhjä. Sitten muistin, että Risto onkin tarhassa. Nappasin käteeni riimunnarun ja lähdin ruunan tarhalle. Siellä se iloisesti ja ylväästi ravasi ympäri tarhaa.
- Ristoo! huusin ja poni käänsi päänsä. Ruuna ravasi luokseni ja annoin sille porkkanan.
- Noniin poniherra. Nyt tehdään vain pieni maastolenkki. Tulen luultavasti vielä tänään tallille. Ajattelin vähän, että mentäisiin kahlailemaan järvelle? puhelin ponille, joka katsoi minua tyytyväisenä. Napsautin riimunnarun kiinni ja talutin innokkaan Riston hoitopuomille. Laitoin sen kiinni ja lähdin hakemaan varustehuoneesta ruunan harjapakkia.
Palasin pian Riston luo ja aloin sukia sen likaista karvaa. Poni oli piehtaroinut paljon, ja sitä sai puunata pienin iäisyyden. Vihdoin karva kiilsi ja huokaisin. Putsasin vielä kaviot, kunnes lähdin hakemaan ruunan suitsia.

Puin Ristolle suitset ja hyppäsin selkään. Pääsin sinne juuri ja juuri ilman apua.
- Noniin eli nyt mennäänkin ilman satulaa, sanoin Ristolle ja annoin sille pohkeita.
Aurinko paistoi lämipimästi ja tuuli puhalsi. Tämä on elämää!
Rakastan pieniä aamulenkkejä, kun ilma on vielä utuinen yön jäljiltä. Silitin Riston kaulaa. Ruuna köpötteli rauhallista tahtia maastopolkua pitkin. Katselin ympärilläni levittyvää kaunista metsää, suuria puita ja maata, johon oli painunut erilaisten eläinten jälkiä. Tuon pienen hetken ajan, jolloin oli aivan hiljaista, vain puun lehdet kahisivat tuulessa, pystyin näkemään sieluni silmin, kuinka rakastinkaan hevosia. Se oli ainut laatuinen hetki.

Havahduin ajatuksistani, kun Risto päätti ottaa ravin. Mukauduin ruunan pomputtavaan askellukseen. Känsin sen takaisin, kohti tallia. Ravasimme vielä tuokion, kunnes annoin Riston nostaa rauhallisen laukan. Se laukka toi meidät taas tallin pihaan.
Laskeuduin Riston selästä ja ruusuin siltä suitset. Laitoin riimun takaisin sen päähän ja harjasin vähän karvaa. Sitten talutin Riston takaisin tarhaan.
Pesin kuolaimet ja vein suitset paikalleen varustehuoneeseen. Sitten lähdin tallilta.

LOPPU

Selkeää, mukavaa ja ennen kaikkea mielenkiintoa ylläpitävä tarina siulta, etenkin kohdassa jossa kerroit maahan painuneista eläinten jäljistä pystyin sieluni silmin näkemään teidät kaksi kulkemassa käyntiä auringon luodessa ensimmäisiä säteitään... Korjattavaa olisi ainoastaan siinä, että Risto on itseasiassa sentin yli ponirajan, eli on siis hevonen. Hieno tarina taas! - Pipsa

[meeri]

Pikku Risto



Tuollaisen piirrustuksen väsäsin paintilla. Yritin panostaa, mutta en saanut värejä, kun paintissa ei oikein oo vaihtoehtoja. Eli löysin tämmösen vähän paperin missä oli miniristo ja vähän tekstiä siitä.

Suloinen kuva! Paintin värit ovat todellakin melko ärsyttäviä, eikä sopivaa veinaa saada säädettyä millään. Kuva jättää mukavasti tilaa omillekin ajatuksille, jokainen saa itse miettiä, kuka kuvan on piirtänyt, kenties joku Ristoon ihastunut aloittelija tai siitä tykkäävä tätiratsastaja. Mahdollisuuksiahan on useita. Taas kerran TK napsahtaa sun tililles (: - Pipsa

[meeri]

Risto pukittaa



Toi kuva on aivan hirveä sotku! Ollaan menos uimaan ja heti rannalla Risto pukittaa komeasti ja hiekka lentää. Joku random tyyppi tuola ottaa aurinkoo.. :D

Ristohan pukittaa komeasti, toivottavasti ei sattunut!

[meeri]

Paluu tallille!

- Ristooo! huutelin ihanaa hoitohevostani. Hoitamisessani oli ollut aika pitkä tauko, joten oli ihanaa päästä taas tänne. Risto ravasi tarhan portille ja hörisi. Halasin ruunaa ja silitin sen pehmeää turpaa. Risto puhalsi lämmintä ilmaa sieraimistaan suoraan kasvoihini.
- Voi sinua höpsöä. Et arvaakkaan, kuinka typerältä tuntui vain olla kotona, kun olisi voinut olla tallilla kanssasi, puhelin Ristolle. Kiinnitin riimunnarun ruunan ruskeanväriseen riimuun. Ilma oli vielä viileä yön jäljiltä, mutta eihän kellokaan ollut vasta kuin yksitoista. Olin juuri taluttamassa Ristoa talliin, kun huomasin Pipsan.
- Moikka! huudahdin ja Pipsa kääntyi katsomaan.
- Ai hei! Siitähän on jo vähän aikaa, kun sut täällä viimmeksi näin, hän vastasi iloisesti.
- Niimpä onkin. On ollut vähän flunssaa, koulukiireitä ja kaikkea mitä äiti nyt sattuikaan keksimään, tuhahdin. Risto tökki turvallaan minua selkään, yrittäen saada minut liikkeelle.
- No, mutta meenkin tästä hoitamaan tän hätähousun. Sitten pääsen taas ratsaille, sanoin Pipsalle ja vein Riston talliin.

Tallissa oli sama tuttu tuoksu kuin aina. Siellä tuoksui hevoselle, heinälle, aamulle ja toisinaan lannalle. Riston kengät kopsuivat hauskasti sementtilattialla. Käänsin ruunan sen karsinassa ja irrotin riimunnarun.
- Noniin poika. Nyt lähtee kaikki liat, pölyt ja mitä ikinä oletkaan itseesi kerännyt, sanoin Ristolle. Ruuna todellakin oli, kuin sontaläjä. Ja hajusta pääätellen se oli siinä pyörinytkin.
Aloitin puunauksen pesusienellä. Hain ämpärin täyteen vettä ja aloin pestä Ristoa. Sitten pesin myös hännän ja harjan. Pesun jälkeen kuivasin ja harjasin, putsasin kaviot ja letitin harjan.

Puunauksen jälkeen Risto näytti komealta. Jouhet olivat siistit ja vaaleat, ja karva kiilsi.
- Huh, huokaisin ja pyyhkäisin hikeä otsaltani. Risto hirnui, sekin taisi tykätä uudesta look:ista. Pussasin hoitsuni turpaa ja jätin sen hetkeksi ihastelemaan itseään. Menin hakemaan Riston varusteita ja törmäsin satulahuoneessa Melluun ja Jemppuun. He olivat putsaamassa hoitsujensa varusteita.
- Moi, sanoin tytöille ja nappasin Riston ruskeat suitset telineestä.
- Terve! Sua ei ookkaan näkynyt tallilla hetkeen, Mellu sanoi.
- Joo, on ollut kaikenlaista. Olisin tullut jo aikaisemmin, mutta sitten iski se flunssa. Mutta onneks oon nyt terve ja pääsen ridaamaan Ristolla, vastasin ja otin myös ruunan satulan käsivarsilleni.
- Onneks mä oon säästynyt flunssalta. Me ollaan menos maastoon Tuitsulla ja Vilillä. Lähetkö mukaan? Mellu kysyi.
- Kiitos vaan kysymästä, mutta oon menos kentälle. Pitää saada vähän tuntumaa taas Ristoon. Mennään vaikka joskus toisten, sanoin ja lähdin Riston karsinalle päin.
- Ok, tytöt vastasivat ja jatkoivan puuhiaan.

Karsinassa Risto seisoskeli takajalkaansa lepuuttaen. Livahdin sen vierelle ja rapsutin sitä korvan takaa. Suokki laski päänsä alas ja nautti rapsutuksesta.
- No nyt riittää helliminen herraseni. On aika lähteä töihin, sanoin tiukasti ja otin pintelit. Käärin Ristolle, joka jalkaan vihreät pintelit. Ne olivat ajan saatossa kuluneet ja yhteen oli tullut jo pari reikääkin. Sitten laitoin hepalle satulan. Suoristin vihreän satulahuova ja kiinnitin satulavyön sopivan löysälle, ettei se kiristänyt, eikä myöskään tipahtanut selästä. Lopuksi pujotin ohjat Riston kaulalle ja riisuin riimun. Laitoin suitset ruunan päähän, suoristin korvat ja otin etutukan pois otsahihnan alta hankaamasta. Nyt Risto oli valmis töihin ja samoin minä.

Talutin Riston ulos kentälle. Kentällä kiristin satulavyön, tarkistin muut varusteet ja nousun hevosen selkään. Mittasin jalustimet selästä käsin ja laitoin se sopiviksi. Sitten ohjasin Riston uralle ja annoin pitkät ohjat. Suomenhevonen kulki reippaasti radalla. Sillä oli paljon energiaa varastoituna, joten varauduin temppuiluun. Pipsan liikutuksen ansiosta ruunan kunto oli pysynyt hyvänä, mutten silti viitsinyt ratsastaa täysillä. Parin kierroksen alkukäyntin jälkeen keräsin ohjat ja valmistelin Riston raviin.
Sitten napautin pohkeilla ruunan kylkiä, ja se lähti reippaaseen raviin.

Risto yritti oikoa kulmissa ja kiihdytti aina tallin puoleisella lyhyellä sivulla. Huomasin sen ja ajoin Riston kunnolla kulmiin ja estin sitä oikomasta. Kevensin ruunan tahdissa, ylös ja alas, ylös ja alas. Yhtäkkiä Risto pukitti ja pysähtyi kuin seinään. Lensin kaulalle ja kapusin nopeasti takaisin satulaan. Risto vain toljotti eteenpäin eikä välittänyt pohkeista. Näpäytin ruunaa suht. reippaasti raipalla pepulle, jotta se lähtisi liikkeellee. Ja niinhän se lähtikin. Näytti varmaan uskomattoman typerältä, kun Risto laukkasi ympäri kenttää ja ratsastaja roikkui melkein mahan alla. Kun parhaaksi näin, tiputtauduin maahan. Hiekka pöllähti, kun tömähdin alas. Risto laukkasi vielä vähän matkaa ja hidasti sitten raviin. Hämillään suokki ravasi luokseni ja katseli minua. Nappasin salamannopeasti ohjista kiinni ja nousin pystyyn.
- Kiitos nyt vain Risto, sanoin ja kipusin takaisin selkään.

Loppuajan ratsastin Ristolla koulua. Kevyttä ravia, harjoitus ravia, laukannostoja ja -vaihtoja. Perusjuttuja. Mutta ajoin sen tiukasti jok'ikiseen kulmaan, enkä antanut enään kiihdyttää tai hidastaa omin luvin. Kun oli aika lopettaa, otsaltani valui hikinoro, eikä Ristokaan ollut yhtään sen kuivempi. Nostin jalustimet ylös, ja löyhendin satulavyötä. Taputin Ristoa hikiselle kaulalle ja talutin sen talliin.
Riisuin ruunalta vatusteet, hoidin ne ja vein satulahuoneeseen. Harjasin Riston vielä hikiviilalla ja normaalilla harjalla. Sitten annoin söpölle hoitsulleni pusun ja jätin sen karsinaan lepäämään. Laahustin hoitajien huoneeseen, jossa oli Mellu ja Jemppu selostamassa upeaa maastoretkeään. Istahdin kuuntelemaan ja nauroin muiden mukana.

LOPPU

Joo sori kun en oo käynyt, mutta koneessa on ollut virus ja koulukiireitä ollut. Nyt aijon olla taas aktiivinen.

Ihanan pitkä tarina! Monestihan käy niin, että pitkää tarinaa kirjoittaessa tulee siihen paljon jaarittelua, asioiden toistelua ja tönkköyttä, mutta tämä oli kyllä säilyttänyt sulavuutensa ja oli miellyttävää luettavaa, hienoa! Risto osaa tosiaankin välillä säpsyillä ties mitä (kulmissa siis voi vaania mörköjä ja puskissa sapellihammastiikereitä kaikkien ponien mietteissä, niin myös Riston!) ja selässä pysyminen voi olla hankalaa, etenkin kun poniherra sattuu olemaan energisellä päällä. Tästä ehdottomasti TK siulle, Tallikertoja siulla siis nyt takana 7 kipaletta (: - Pipsa

[meeri]

Iltahoito

Kello oli ainakin 20minuuttia yli kuusi, kun saavuin tallille. Tallilla oli niin mukavaa, etten malttanut pysyä kotona. Kävelin Riston karsinalle ja näin torkkuvan hevosen. Livahdin karsinaan ja kuiskasin ruunan korvaan:
- Ristoo...
Suomenhevonen säpsähti ja alkoi haisteli taskujani. Ojensin Ristolle punaisen omenan. Se hotkaisi nopeasti omenan suihinsa. Naurahdin ja silittelin ruunan kaulaa. Katselin uljasta hoitohevostani ja ajattelin kuinka onnekas olinkaan saadessani sen hoitsuksi. Kyllähän siihen pari kertaa menikin, mutta kuten sanonta kuuluu:
Kolmas kerta toden sanoo!
Kävin hakemassa Riston harjapakin ja avasin sen. Nappasin sieltä punaisen piikkisuan ja harjasin ruunaa sillä. Sitten käytin juuriharjaa ja selvitin jouhet. Harja oli vielä hieman laineilla aamuisen letitykseni jäljiltä. Risto tuhisi ja huomasin sen nukahtaneen. Hymyilin ja hieroin sitä kumisualla. Samalla mietin millaista olisi olla hevonen. Hikistä ratsastusta, ihania hetkiä hoitajan kanssa, riehakkaita laidunleikkejä ja kaikkea muuta mitä hevosen elämään mahtuukaan.
Risto taisi ainakin nauttia tästä hoitohetkestä. Halasin heppaa vielä kerran, kunnes lähdin katselemaan muita heppoja.

Loppu.

Tässä oli tälläinen lyhyt hoitohetki. Tuohon ensimmäiseen viestiin voisi laittaa, että olen 12v. Luonne tulee myöhemmin.

Voi, suloinen tarina yhteisestä hoitohetkestänne! Teksti oli sulavaa ja sitä luki mielellään eteenpäin, hyvä. - Pipsa

[meeri]

Aamutreeni


Haukottelin, kun etsin Riston harjapakkia. Olin valvonut eilen yli yhteen ja nyt vähän väsytti. Olin kuitenkin päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja tulla treenaamaan. Astuin Riston karsinaan ja suoraan haisevan lantaläjän päälle.
- No voi hitto! tiuskaisin, kun katsoin kenkäni pohjaa. Riston karsinan putsaus oli eilen jäänyt, joten tänään olisi kaksinkerroin hommia.
- No omapa oli vikani, kun en ollut eilen tarpeeksi tarkka, sanoin Ristolle. Toisinkuin minä, ruuna ei näyttänyt yhtään aamu-uniselta, vaan puhkui intoa. Aloin sukia ruunan vaaleanrautiasta karvaa. Harjasin sen juuriharjalla ja uudehkolla kumisualla. Sitten putsasin herran kaviot ja selvittelin jouhia.
- Good morning! huikkasi Elli iloisesti käytävältä.
- Joo huomenta vaan, vastasin vähän reippaammin. Iloisuus näytti tarttuvan.
- Huomasin eilen iltatallissa, että Riston karsina oli jäänyt putsaamatta, Elli sanoi ilkukurisesti. - Olisin voinut siivota sen, mutta en viitsinyt viedä sulta sitä kunniaa. Elli alkoi nauraa, kuin paha noita-akka. Heitin tyttöä Riston sienellä kasvoille.
- Siinä sinulle kunniaa! Ristoa takalistosieni! huusin ja nauroin Ellin ilmeelle.
- Tämä vielä kostetaan, tyttö huusi leikkimielisesti ja heitti sienen takaisin minulle.
- Empä usko, että onnistuu, huikkasin blondin perään ja lähdin hakemaan Riston varusteita. Otin ruunan vihreät pintelit, satulan ja suitset. Vein ne karsinalle ja aloin kääriä pinteleitä pikavauhdilla. Risto oli koko ajan seisoskellut karsinassa ja lepuuttanut takajalkaansa. Taputin suokin lapaa ja hetin setulan sen selkään. Liu'utin sen paikalleen, suoristin vihreän satulahuovan ja kiinnitin satulavyön löysälle.
Laitoin ohjat ruunan kaulalle ja riisuin kulahtaneen riimun. vedin suitset päähän, suoristin korvat, otin etutukan pois otsahihnan alta ja kiinnitin remmit.
- Valmis, huudahdin ja lähdin taluttamaan suokkia kentälle.

Kiristin satulavyön ja laskin jalustimet. Tarkistin kaikki varusteet, että ne olivat oikein. Sitten nousin Riston selkään ja mittasin jalustimet. Ne olivat oikeanpituiset, koska itse olin viimmeksi Ristolla ratsastanut. Ruuna lähti reippain askelin kiertämään uraa. Keräsin ohjat käsiini ja valmistelin ravin. Pehmeät pohkeet ja voàla! Risto ravasi tasaisen pehmeästi uraa. Ratsastin sillä kulmat tarkasti. Suomenhevonen meni paljon paremmin, kuin eilen. Nyt se ei nähnyt pieniä vihreitä piehiä tai sapelihammastiikereitä. Vain pari inhaa hyttystä. Tein voltteja, suunnan vaihtoja ja tahtiharjoituksia Ristolla. Se onnistui aika hyvin ja ruuna oli taipuisa.
Sitten tehtiin upeita laukannostoja, vaikka itse sanonkin. Risto ei tarvinnut paljoa pohjetta, vaan se tunsi jo pienetkin avut. Jalkani eivät eneen mennyt niin paljoa eteenpäin, kuin ennen.
Harjoittelimme vielä joitain korkean koulun liikkeitä. Kyllähän Risto niitä osaa, mutta minä itse en ole vielä aivan yhtä tasokas. Mutta harjoitus tekee mestarin.

Suht. rankan treenin jälkeen ratsastin Ristolla pois kentältä. Menimme loppukäynnit maastossa. Taivaalla oli tummahkoja pilviä ja aavistelin sadetta. Risto nautti pienestä maastolenkistä hikitreenin jälkeen. Silittelin uljasta ratsuani, kunnes aavistukseni kävivät toteen. Taivaalta alkoi tihkua vesipisaroita. Käänsin Riston takaisin tallille, ja palasimme takaisin. Laskeuduin ruunan selästä ja vein sen talliin. Likaisen karsinan sijaan vein sen pesupaikalle ja riisuin varusteet siellä. Vein ne varustehuoneeseen ja hoidin ratsuni. Sitten lähdin juosten hakemaan kottikärryjä ja talikkoa.
Kun tulin Riston karsinalle näin Pipsan siivoamassa sitä. Pipsa huomasi hämmästyneen ilmeeni ja sanoi:
- Ajattelin vähän auttaa tässä siivoamisessa, kun huolehdit Ristosta.
- Kiitos. Ja mielellänihän mä tollasta ihanaa herraa nyt hoidankin, sanoin kiitollisena hymyillen Pipsalle. Tyttö lähti ja putsasin vielä loput karsinasta. Työ oli valmis alle viidessä minuutissa. Kippasin kärryt lantalaan ja vein ne sitten paikalleen.
Hain torkkuvan Riston pesupaikalta putipuhtaaseen karsinaan. Vein sillle vähän heiniä ja pusun.
Sitten oli aika lähteä.

Loppu.

Huomaa, ettei tallipäiväsi lähtenyt käyntiin heti parhaalla mahdollisella tavalla, lantakasaan astuminen kun ei ole kovin miellyttävää, ainakin siitä päätellen mitä itselläni on kokemusta siitä : D. Riston bravuuri onkin juuri laukannostot, asia, jossa se pääsee loistamaan kunnolla. - Pipsa

[meeri]

Pitkä maastoretki

Vilkaisin kelloa ja se näytti 9.56! Minulla olisi neljä minuuttia aikaa pyöräillä tallille kolmen kilsan matka. Kyllä minä ehdin! ajattelin ja tungin ratsastuskypärän päähäni. Juoksin ulos raittiiseen ulkoilmaan. Nappasin mustan pyöräni talon seinustalta ja lähdin polkemaan tallille. Poljin niin kovaa, kuin jaloistani pääsin. Tein nopean jarrutuksen ja laitoin pyörän tallin seinälle nojaamaan. Lukitsin sen, vaikken usko, että kukaan sitä varastaisikaan. Astuin talliin ja vilkaisin kelloa. 10.01, äsh! Jäin ennätyksestäni vaivaisen minuutin.

Menin Riston karsinalle ja katselin torkkuvaa suomenhevosta. Hain hoitsuni harjapakin ja hivuttauduin karsinaan. Ojensin kädelläni porkkanan Riston turvan eteen. Ruunan korvien muuttuneesta asennosta huomasi, ettei se enään nukkunut. Se haisteli herkkua edessään, raotti silmiään ja nappasi porkkanan suihinsa. Tyytyväisenä rouskuttaen Risto tutkaili jo lisää herkkuja.
- Tälläkertaa ei löydy muuta, sanoin ja aloin harjata vaaleanrautiasta karvaa. Harjauksen jälkeen aloin kääriä vihreitä pinteleitä Ristolle.
- Tänään mennään pitkälle maastolenkille. Käydään karhuvuorella, sitten mennään hirvijärven rantaapitkin maastoesteille. Ei tälläkertaa hypätä vaan jatketaan eteenpäin laukkapellon viertä. Sitten laukataan pellolla tallia kohti ja sitten tullaan tänne takaisin, selitin Ristolle. Pinteleiden laiton jälkeen hain ruunan varusteet. Heitin satulan selkään ja liu'utin sen paikalleen. Kiristin satulavyötä ja otin suitset. Nostin ohjat kaulalle ja suitset päähän. Suoristin korvat ja etutukan. Sitten kiristin kaikki remmin.

Talutin Riston ulos tallista. Maa oli sadekuuron jäljiltä märkä ja hieman liukas. Kiristin satulavyön ja laskin jalustimet. Nousin Riston selkään ja lähdimme köpöttelemään uittolammille päin. Ruuna käveli reippaasti ja haisteli kosteaa ilmaa. Kehotin Ristoa raviin ja suokki nosti reippaan ravin. Ravisimme uittolampien ohitse ja saavuimme pian karhuvuorelle. Pidätin Ristoa ja jatkoin käynnissä. Ruuna nousi tasaisesti ja varmasti vuoren rinnettä. Pysyttelimme hiljaisessa tahdissa, koska rinne oli aika liukas.

Pian saavuimme turvallisesti maan kamaralle. Hirvijärvi pilkotti puiden seasta. Risto halusi juosta, mutta pidättelin sitä vielä hetken. Kun vihdoin pääsimme rannalle löyhensin ohjaa ja annoin kevyet laukka-avut. Risto ei apuja tarvinnut sen enempää ja lähti kiitolaukkaan. Vauhti oli kovempi, kuin mitä olin ennen kokenut. Hiekka pölisi, kun Suomenhevonen allani pyrki eteenpäin. Tunne oli kuin laukkakisoissa, paitsi olin itse ratsailla. Sitten oli aika hidastaa. Risto pysähtyi vastahakoisesti. Taputin ruunan hikistä kaulaa ja hämmästelin äskeistä vauhtia.
- Sinustahan olisi vaikka laukkaratsuksi, sanoin Ristolle.

Jatkoimme matkaa maastoesteiden ohi. Otin välillä lyhkäisiä ravipätkiä. Sitten tultiin laukkapellolle. Ratsastin pellon reunaa, kunnes käänsin Riston.
- Nyt otetaan pikku spurtti, kuiskasin ja löyhensin ohjaa. Annoin laukka-avut ja ruuna oli taas vauhdissa. Tälläkertaa en päästänyt sitä niin kovaa, kuin rannalla, mutta menimme silti aika vauhdikkaasti. Laukkasimme pellon poikki, kunnes taas hidastettiin. Risto pärskähti tyytyväisenä. Menimme loppumatkan rauhallisesti takaisin talliin. Laskeuduin ratsailta ja taputin Ristoa.
Sitten vein sen talliin ja riisuin varusteet. Hoidin ne kuntoon ja vein paikoilleen. Harjasin Riston ja annoin sille porkkanan. Lepertelin vielä hetken ratsulleni, kunnes minun täytyi lähteä.
- Nähdään huomenna! sanoin vielä sille.

Loppu!

//Sori toi huono loppu, mutta äiti pakotti pois koneelta >:/

Vikkelästihän sie parin minuutin myöhästymisestä huolimatta pyöräilit, huomaa ettei matkalla taida olla suuria ylämäkiä? : D. Pyörän lukitseminen oli oikein kannattava teko, sillä ainahan Flienin ohikin köpöttelee pitkäkyntisiä varkaita, joista ei voi koskaan tietää : ). Pöh, eihän tuo loppu ollut lainkaan huono, vaikka kuvailu siinä jäikin vähälle. Kuiteskin, TK napsahtaa - Pipsa

[meeri]

Ristolla esteitä!

Vaaleansininen volvo kaartoi tallin pihaan. Astuin ulos autosta ja lähdin ripeästi talliin.
- Moikka, huikkasin olan yli äidilleni, joka kaasutteli jo poispäin. Ulkona oli ollut saiteista koko päivän. Tälläkin hetkellä taivaalta piskotteli vesipisaroita. Menin vessaan vaihtamaan ratsastusvaatteita. Tulin tallille suoraan koulusta, enkä ehtinyt vaihtaa vaatteita. Vaihto tapahtui ripeästi, koska halusin jo päästä treenaamaan esteitä rakkaalla hoitohevosellani. Jätin kassin kaappiini ja menin hakemaan Riston harjapakkia.

- Moikka söpöläinen, huikkasin ruunalle käytävältä. Risto hörähti pehmeästi, kun astuin sen vierelle. Halasin suokkia ja nappasin harjan pakista. Harjasin rauhallisin ja pitkin vedoin vaaleanrautiasta karvaa. Selvitin jouhet ja tein harjaan pienet sykeröletit.
- Tähään hypätään, sanoin Ristolle. - Viimmekerrasta on jo jonkin aikaa, joten aloitetaan 50senttistä. Putsasin ruunan kaviot ja laitoin sille suojat jalkoihin. Hain satulahuoneesta satulan ja suitset. Laitoin ohjat Riston kaulalle ja vedin suitset päähän. Suoristin etutukan, korvat ja kiristin remmit. Sitten laitoin satulan, suoristin huovan ja kiristin vyön.

Ulkona satoi yhä, joten talutin Riston maneesiin. Kasasin sinne pari pystyä, okserin ja sianselän. Korkeus oli aluksi vain 50cm. Kiristin Riston satulavyön ja laskin jalustimet. Ponnistin kevyesti ruunan selkään ja istuin satulaan. Annoin Ristolle pohkeita ja ohjasin sen uralle. Ratsastin alkukäynnit ja aloin sitten lämmitellä. Tein voltteja ja taivuttelin Ristoa. Otin myös ravipätkiä ja suunnanmuutoksia. Sitten ratsastin ruunan pääty-ympyrälle ja nostin oikean laukan.
Laukannosto oli hyvä ja käänsin Riston pystylle. Suokki hyppäsi sen kevyesti. Jatkoin laukkaa ja ohjasin Riston okserille. Sekin ylittyi yhtä helposti. Samoin sianselkä ja toinen pysty.
Tein takaosa käännöksen ja ratsastin Riston pääty-ympyrälle. Vasen laukannosto onnistui yhtä hyvin, kuin oikeakin. Hyppäsin pystyt ja sianselän. Taputin ruunan kaulaa.

Sitten kävin nostamassa esteet 70senttiin. Käyntiä, hyvä laukannosto ja esteelle. Ponnistus osui oikeaan kohtaan ja Risto liiti kevyesti yli. Sianselkä oli hieman haastavampi, mutta suokki ylitti senkin. Pääsimme helposti okserin ja toisenkin pystyn ylitse.
Tein saman myös vasemmassa laukassa. Sekin onnistui Ristolta helposti.

Seuraavaksi nostin esteet 80senttiin. Ensimmäinen pysty ylittyi helposti. Sianselän alastulossa Riston tasapaino horjahti ja se kompuroi. Ruuna kuitenkin löysi taas tasapainon ja jatkoimme toiselle pystylle. Se ylittyi reilun ilmavaran kera. Viimmeinen este oli okseri. Lähestyimme estettä ja Risto venytti askeltaan. Se ponnisti täydellisesti ja lenteli kepeästi esteen ylitse.
Pysäytin Riston huudahdin:
- Upeaa! Rapsutin ruunaa ja halasin sen hikistä kaulaa. Hikinoro valui otsaltani ja pyyhkäisin sen hihallani.
Kun kuunteli tarkasti saattoi puuskutuksen ja sateen ropinan takaa erottaa onnellisen tiheät sydämmen lyöntini.

Jäähdyttelin Ristoa vielä jonkin aikaa ja tein loppukäynnit uralla. Otin jalustimet pois jaloistani ja pyörittelin kipeitä nilkkojani. Liu'uin alas Riston selästä ja nostin jalustimet. Talutin suomenhevosen talliin ja vein sen karsinaan. Riisuin Ristolta varusteet ja hoidin ne. Sitten tulin ruunan luo ja kuivasin sen hikistä karvaa pienellä pyyhkeellä.
- Harjaan sut nyt ja päästän sitten tarhaan, sanoin hevoselle ja aloin harjata sitä. Rauhallinen ja hidas harjaustuokio oli mukavaa kuuman ratsastuksen jälkeen. Hain kulahtaneen riimunnarun ja napsautin sen kiinni Riston riimuun.
Talutin ruunan tarhaan ja päästin sen vapaaksi. Risto pärskähti ja ravasi päätään heitellen kauvemmas. Pari pukkiakin se päästi. Pienen mellastus taukonsa jälkeen Risto laski päänsä maahan ja alkoi nyhteä maasta ruohoa.
Hymyilin ja lähdin takaisin talliin.

Tallissa odotti lisää töitä. Täytyi siivota Riston karsina ja hakea uudet aluset. Laahustin kottikärryjen luo ja nappasin ne matkaan. Palasin Riston karsinalle ja aloin nostella lantoja kärryihin. Ne täyttyivät nopeasti ja jouduin viemään ne lantalaan. Siellä haisi vanhalle lannalle, joten kippasin kärryt nopeasti ja palasin ripeästi talliin. Ulkona ei enään satanut, mutta maa oli täynnä kuralätäkköjä.
Putsasin Riston karsinan loppuun ja vein sinne uudet aluset. Putsasin vielä nopeasti juoma-automaatin ja vein karsinaan vähän heinää. Sitten vein kottikärryt ja talikon takaisin omille paikoilleen. Käväisin Riston tarhalla ja heitin maahan punertavan omenan.
Ruuna kävi nopeasti hotkaisemassa sen suihinsa ja alkoi kerjätä lisää.
- Ei nyt Risto. En todellakaan jaksa, tokaisin suokille ja lähdin talliin.
Lösähdin hoitajien huoneen pehmeälle sohvalle ja taisin hieman torkahtaa.

Loppu!

[meeri]

Mitä löytyykään Riston harjapakista???

Teimpä nyt tälläsen "hoidon" ja tyhjensin Riston harjapakin sisällön. Tunnistatko kaikki tavarat mitä sieltä löytyy?



//Mä en oo mikään paras piirtäjä, mutta yritin tehdä mahdollisimman hyviä

[meeri]

Risto hyppää

i52.tinypic.com/118k280.jpg

Treenattiin Riston kansa vähän irtohypytystä Sori laatu ja toi reijät tuola oikeella puolella, johtuu paperista. Meillä ei oo muuta paperia niin pakko piirtää tollaselle.

[meeri]

Tallilla ei ole aina sellaista, kuin luullaan..

Taivaalta tihkui vettä pieninä kuuroina. Kävelin Emin ja Wican kanssa tallikäytävällä hiukset ja vaatteet litimärkinä. Riston kaviot kopisivat lattiaa vasten ja uteliaita päitä ilmestyi karsinoista. Kiinnitin ruunan pesupaikalle ja suustani pääsi taas litania kirosanoja.
- Älä nyt raivoo. Liikunta on hyvästä, Wicca yritti rauhoitella minua. Vilkaisin Emin kanssa yhtäaikaa tyttöä murhaavasti. Se sai tytön vaikenemaan yhtä nopeasti, kuin oli aloittanutkin.
- Autatteko harjaamaan? kysyin hieman ärtyneesti ja nappasin pyyhkeen Riston harjapakista. Rakas hoitohevoseni oli juoksuttanut meitä reilut puolituntia vesisateessa ihan vain huvikseen. Tytöt nyäkkäsivät vastaukseksi ja nappasivat pyyhkeet.

Saimme Riston kuivattua aika nopeasti, sillä olihan meitä kolme.
- Mä voin jatkaa tästä itse. Menkää te vaan ettimään kuivempaa vaatetta, sanoin ja aloin harjata Ristoa. Wicca ja Emi lähtivät kaapeilleen etsimään kuivaa vaatetta. Koko ajan kuivauksen ajan Risto oli nukkunut takastaan lepuuttaen ja havahtui nyt. Ruuna katsoi minua ruskeilla silmillään niin pahoittelevasti, että en voinut olla sille vihainen. Halasin hoitsuani ja kuiskasin sen korvan:
- Seuraavalla kerralla, kun teet tämän kiellän porkkanat vuodeksi ja leikkelen saksilla jouhesi. Sen sanottuani hymyilin nätisti ruunalle ja jatkoin harjaamista.

Samassa pari pikkutyttöä pöllähti talliin Pipsan seurassa.
- Ja tässä on minun hevoseni Risto. Se on tosi kiltti ja sitä voi taputtaa. Tässä on Riston hoitaja Meeri.. Pipsa keskeytti selostuksen ja katsoi minua hölmistyneenä. Vastasin katseeseen pienellä hymyllä ja muodostin huulilleni sanat: Älä kysy!
Pipsa hymyili takaisin ja huomasin, että repeäminen oli lähellä. Pikkulikat tirskuivat naisen takana ja vilkaisin heitä hieman ärtyneesti. Pipsa lähti tyttöjen kanssa pikaisesti ja huokaisin helpotuksesta.
Risto oli valmis, joten vein sen karsinaansa ja lähdin etsimään kuivaa vaatetta päälleni.

Loppu.