8.1.2010 Normaali päivä Flienissä
- Tytöt, viitittekö laittaa Hermannin, Nennyn, Vilin ja Weikon tunnille? hihkaisen toimistoon ahtautuneille vakiopoppoolle. - Tunti alkaa ööh... kahenkymmenen minuutin päästä.
- Onks se mikä tunti? Nana kurkkaa tietokoneen ääreltä. - Tarvitaanko taluttajia?
- Ei, ku tää on alkeiseste ryhmä, hymyilen.
- Mie voin laittaa Vilin, Mellu huikkaa.
- Mulle Weikko! Sanni kiiruhtaa sanomaan.
Pian suurin osa poppoosta on hävinnyt laittamaan jotain ponia tunnille, tai vain omaa suosikkiaan ihailemaan. Haukotellen tallustelen talliin, vilkuillen ympärilleni; Ben seisoo komeana käytävällä, Sanni kantamassa satulaa ja Veronica suojat käsissään. Kiristän poninhäntääni, kiiruhtaen kurkkaamaan toimiston kelloa.
- Alkaako kaikki olemaan kohta valmiita? huikkaan. Myöntävien vastausten tulva kohtaa kysymykseni, joten päädyn lopputulokseen, että kaikki ovat valmiina.
- Sitten menoks! hihkaisen, kipittäen muiden edellä maneesin ovelle. Kiskaisen sen auki ja katselen hetken maneesiin päin tallustelevia poneja, kunnes pakenen kirpeää pakkasta sisemmäs maneesiin. Siellä neljä tuntilaista, Sari, Niina, Anna ja Emilia odottelevatkin.
- Morjens tytöt! tervehdin näitä rennosti. - Hevosjaot siis menee näin: Emilialle Hermanni, Sarille Vili, Annalle Weikkko ja Niinalle Nenny. Juttelen hetken tyttöjen kanssa, kunnes vakioporukkaan kuuluvat hoitajat ja omistajat ryhtyvät auttamaan ratsastajia ponien selkään. Ei aikaakaan kun koko nelikko kulkee uralla kaikessa rauhassa.
- Eli siis, tänään meillä on tarkoituksena edetä niistä maapuomeista kavaletteihin ja pieniin ristikkoihin, kerron mahdollisimman selkeästi. - Esteet ylitämme ravissa, mutta pian siirrymme menemään niitä jo laukassa. Ponien selästä kuuluu innokkaita hihkaisuja.
Ratsukoiden kävellessä alkukäyntejä vääsään maneesiin pienen ja yksinkertaisen radan (kts. kuva harjoitus 1).
- Miltäs tää teiän mielestä näyttää? Eihän oo liian pelottava? virnistän. - Eli siis kerron miten tuo mennään, mutta nyt kun ohjat on tuntumalla, niin siirrytään kevyeeseen raviin.
Hyvän tuulisena katselen ratsukoiden kipitystä; Emilia yritti saada Hermanniin enemmän vauhtia, Niina ja Anna yrittivät keventää oikeaan tahtiin ja Vili johti jonoa kuuliaisesti.
- Muistakaas kunnon välimatkat, ei possujonossa menoa! huikkaan. - Käsiä alemmas Anna, läimäytä kunnolla sillä raipalla Hermannia Emilia! Sari kantapäät alas ja käsiin kulma Niina.
Nuoret ratsastajat korjailevat parhaansa mukaan virheitään, ja hetken olen erittäin tyytyväinen oppilaisiini.
- Nyt kiemurauraa kaviouralla, kaikki varmaan muistaa mitä se on? tokaisen. - Hyvä. Tehkää myös paljon voltteja, muistakaa asetukset.
- Täyskaarto omalta pakalta!
Katsahdan kännykkäni kelloon, haukotellen leveästi. Oli ollut inhottava palata taas arkeen, mutta pakko se kai oli, ei elämä yhtä lomaakaan voinut olla.
- Nyt käyntiin! Reippaasti ratsukoiden yllättävän vauhdikkaana (jopa Hermannin!) pysynyt ravi vaihtuu virkeäksi käynniksi.
- Eipäs katsella maahan Sari! Kohta siirrytääm hyppäämään tätä pätkä rataa, joka on hyvin yksinkertainen: Kaikki kohdat mennään ravissa, puomeilla ja ristikolla nousette kevyeeseen istuntaa, jota ollaan harjoiteltu. Täällä katsomon puoleisessa päädyssä teette ison voltin. Ymmärsittekö? Erinomaista. Anna ja Weikko aloittavat, muut siis alkuun odottavat vuoroaan siistissä jonossa suurin piirtein siinä kohdassa missä Weikko nyt on. Ottakaa seis.
Ratsukot tekevät mitä käsken, ja pian toisessa päädyssä seisoo siisti jono.
- Noniin, nyt Anna voi aloittaa, lausahdan tyynesti. - Pidä ravi reippaana, mutta älä anna sen tikittää hirmuista vauhtia eteenpäin.
Reippaasti pieni ruuna lähtee raviin, Annan löytäessä pian kevennyksessä oikean rytmin. Puomit ratsukko ylittää hyvin.
- Hyvä, muista pitää kantapäät kokoajan alhaalla. Nyt voltti, hyvä! kommentoin tämän suoritusta. Ristikko ylittyy varsin mallikkaasti, tytön hymyillessä ponin selässä leveästi.
- Sitten Niina ja Nenny lähtee, komennan. - Et anna sen sitten temppuilla yhtään, se on välillä melkosen omapäinen, mutta hyppää kyllä tosi hyvin ja melko tasasesti.
N-teamiksi ristimäni ratsukko siirtyy hieman epäröiden raville ja tamman kaviot kolisevat puomeihin, volttikin muistuttaa enemmän soikiota, mutta ristikko ylittyy lähes täydellisesti. Seuraavana oleva Vili tekee täydellisen suorituksen kuten lähes aina, eikä Sarikaan selässä mokaile. Viimeisenä vuoroon tullut Hermanni taas matelee puomit, mutta voltilla tekee parannuksen (ehkäpä tytön kipakan napautuksen takia) ja menee ristikon jo hieman reippaammin.
- Hyvä, kaikilla meni hienosti. Nyt mennään tää vielä uudelleen pari kertaa ja sitten otetaan laukat, hymyilen. Ryhdyn tyytyväisenä opastamaan tuntilaisia.
Sori, aika tönkköä tekstiä :S
